Viimeiset kaksi vuotta vain ajatuksia sinusta.
Minä rakastan sinua, anteeksi.

tiistai 24. marraskuuta 2009

Hymyinen kerran sanoi...

"Mulla on nyt rauhallinen olo. Kuulen hengitykseni. Olen elossa."

(Eräs hymyinen kerran yömyöhään sanoi,
peitottuaan yön aaveita muistuttavia varjokuvia,
joita pitkin päivää oli kalvana mielessä liponut.)

***

Olethan siinä,
olen tässä.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Aristoteles: Runoilijasta...

"Runoilijan on oltava pikemminkin juonien kuin säkeiden runoilija, ja mikäli hän sattuisikin runoilemaan tapahtuneista asioista, on hän siitä huolimatta runoilija. Mikään ei näet estä joitakin tapahtumia olemasta sellaisia, että niiden tapahtuminen on todennäköista ja mahdollista. Juuri tästä syystä hän on niiden runoilija."

Aristoteles, Runousoppi (9. luku)

Kuumailmapallo ja punaviiniä

Voisinpa olla nyt kuumailmapallossa,
kanssa sellaisen jota rakastan,
kanssa sellaisen joka rakastaa myös minua,
juoda punaviiniä suuresta avarasta lasista
kuin sydän lennellessä taivaalla
myös päämäärättömänä kuin kuuma ilma taivaalle nousee.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Hetken ajatus: Tänään heräsin kun aurinko laski

Tänään heräsin kun aurinko laski. Kummallista.

Minun eloni todella alkaa siitä kun toisten elo aloittaa päättymisensä. Luonnollista.

Kävelin koiran kanssa. Lauloin koko matkan. Toiset pitivät kummallisena, minulle vain luonnollista.

Tuntuu etteivät jalat kanna, etteivät ne pidä minua maassa kiinni. Kummallista. Sitten pysähdyin ja lähetin tekstiviestin. Tukaani vastasi heti. Jotenkin vaan luonnollista, eikä viesti ollut mitään kummallista.

lauantai 21. marraskuuta 2009

Hetken ajatus: Ihmeellisiä kysymyksiä

Olen jokseenkin joutunut pohdiskelemaan seuraavia kysymyksiä... joihin taitaa vain yksi ihminen tietää vastaukset...

Olenko minä seuraukselle seuraus, vai ainoastaan seuraus?
Tartutanko, jos olen saastunut? Jos vai kun?
Olenko minä ihan totta ilkeä?
...no jos laitan taiteen piikkiin...
Sallitaanko se, vai onko taide vain hyvä tekosyy peittää totuus itsestä?
Mitä tehdä, kun minän todellisuus hämärtyy ja muuttuu huomattavasti?
Mitä tehdä, kun se ihminen, jota vihaat hänen tekojensa tähden, onkin samalla viivalla kanssasi, kun itse olet aivan samanlainen kuin hän, jota (jaksatko edes!?!) vihaat?
Ja mistä sitä tietää, että tässä oli nyt se pohja, suunta ylöspäin...

...ja mikä siinä on ettei uskalla kysyä edes läheisiltään...

Hetken ajatus: Kolaripaikka on siivottu

Tänään moni asia on aivan päinvastoin kuin eilen. Pasilan juna-asema jälleen. Liikenne on ennallaan. Jokaisella autolla on kiire, bussit jarruttavat ja kiihdyttävät aggressiivisesti ja jalankulkijat ovat eilisen tavoin verhoutuneet pimeään mustilla vaatteillaan. Siksi matkakortin toinen puoli on heijastinta... Eilinen kolaripaikka on siivottu. Tunnelin luiskan betoniseinät ovat epätasaisesti tummuneet kosteudesta ja seinillä on edelleen eroottisia kuvia. Kaikesta huolimatta päivällä ei ole enää mitään tekemistä eilisen kanssa. Kolaripaikka on siivottu.

Muutoksen huomaa, jotain on tapahtunut. Enää tänään ei asemalla tuoksu vastapaistettu croisantti, ja ilma on epävarmasti paikallaan. Enteilee sadetta. Kaikkialla on ahdistavan harmaata ja painostavaa. Enää tänään tuuli ei kuljeta soljuvaa ihmisääntä korviin, ympärillä soi vain kumma hiljaisuus.

Tunnelin luiskaa alaspäin ei enää tänään kävele onnellinen pari. Luulen käveleväni hitaasti, mutta olen kuitenkin asemalla aikaisemmin kuin eilen. Toissapäivänä Normaalisti. Luulen, että on hiljaista, mutta en edes tajua reagoida soivaan puhelimeeni. Puistelen päätäni. Huomasiko kukaan muukaan? Ainakin kolaripaikka on siivottu.

torstai 19. marraskuuta 2009

Paheellista taitelija elämää

Jätti latte.
Jätti kahvi.
24 cl punaviiniä.
Kaksi pulloa.
Tupla viski.
No rööki.

Olen koukussa.

(Huh, onneksi aivan kaikki ei minua koske..)

Elämä on absurdia. No sehän me jo tiedettiinkin...

Hetken ajatus: Ääni

Ääni rikkoo Minän todellisuuden.
Ääni rakentaa Minän todellisuuden.

Hetken ajatus: En ole enää täällä

Luokka on pimeä. Istun muiden mukana yhtenä joukossa vain, luokan viimeisessä pöytärivissä vasemmassa nurkassa - yksin. Käytävästä kajastaa valo vain minun pöydälleni. En keskity, en ole enää täällä. Silloin kun toiset nukkuvat, minä valvon. Silloin kun minä nukun, toiset valvovat. Kun muut ovat valossa, minä olen pimeässä ja silloin kun kaikki muut ovat pimeässä, minä olen vain valossa.

Ja silloin minä olen onnellinen,

vaikka en ole enää täällä.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Yksi päivä

Yksi päivä...

Yhtä päivää kantavat neljä hetkeä. Yksi: ohut valkoinen valo lipuu hitaasti näkyviin horisontista. Kaksi: täyteläinen kultainen valo täyttää sen minne valkoinen ei pääse. Kolme: Ruska värjää kadut oranssiksi, ruskeaksi ja lopulta neljä: mustaksi, mistä nousee aamu ja uusi alkava "sininen hetki".

Se on kaunista.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Ei kivulle ole kuplaa

Ei yhtään.
Ei yhtään tietä. En tiedä mitä teen.
Eikä kivulle ole edes kuplaa.

Yksi.
Yksi tie, yksi keino ja kivulle on kupla.

Kaksi.
Sama tie toistaa itseään.
”…onhan se arvatenkin selvää…” huokaisen.
Ja kupla rikkoutuu.

Liian monta.
Tie on enää reuna,
jolta joko pudotaan tai noustaan taivaalle.
Olen koukussa.
Eikä kivulle ole kuplaa,
enkä edes tiedä mitä teen.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Neiti Tukaani: "Heittäytyä hetkeen"

Neiti Tukaanin ajatuksen pohjalta jalostettua ajatusta...

"Teatteri on jotain, missä pitää voida heittäytyä hetkeen tavoittaakseen todellisuudettoman todellisuuden, jossa näyttelijä vain tuntee tuntematta oikeastaan mitään käyttäen sitkeää puhettaan lumoten kuuntelijansa alitajuntaiseen ihannetilaan. Sillä katsoja huomaa heti, kun esiintyjä ei ole aito."

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Oletko kuullut mitään parempaa?

Äiti Maa,
auttaa.
Ei oo kotia täällä muille.
Vain minun sanoilla on täällä merkitystä.
Vain minun sanat.
Vain minun tunteet.

Lintu. Peura. Kauris.
Ja Majava.
Oletko kuullut mitään parempaa?

Et täällä.
Et täällä.
Et täällä.

Ja sitten hymyilen,
aika pienesti,

mutta sitten hymyilen.

Jälleen yksi kaunis aamu. Aurinkokin paistoi...

Älä ihan vielä. Anna. Ihan pieni hetki. Mä en jaksa ihan vielä nousta...

Jes. Aamu. Taas. Valo päälle tai mä en nouse ikinä. Nykyään pelkään, että nukun pommiin. Siitä tulee sanomista. Taas.

Vittu bussi. Jos tänä aamuna mun viereen istuu haiseva mies niin mä vaihdan paikkaa.

Jes. No arvatkaa onko bussi jälleen myöhässä...

Mä menen istumaan. Ei miestä. Huh. Hei ryhdistäydy, tästä voi tulla ihan hyvä päivä... edes ihan hyvä... Joo mutta ei. Mun viereen tulee vanha rouva aivan törkeässä dunkkiksessa jotain karmeaa hajuvettä. Pakkoko sitä kamaa on sotkea naamaan 4 litraa per päivä? Mä vaan kysyn! Oon aina halunnu olla primadonna. Tänään uhkaavasti vaan joku toinen just osoitti mulle, miksi en ole. Etkö sä ole Muumeja katsonut? Primadonna laittaa hajuvettä. Oppisit sinäkin jotain, rouva Primadonna.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Ollaan ihan vain hiljaa



Ollaan ihan vain hiljaa



Ollaanko ihan vain hiljaa?
Kuuletko kuiskaukset?
Ollaanko ihan vain hiljaa?
Annoitko vastaukset?

Siipi maassa nyt lentoon käy.
Siipi maassa nyt lentoon käy.
Enkä kertaakaan saa sanotuksi,
kuinka ikävä tähän jää.

Ollaanko ihan vain hiljaa?
Kääntyvät kannukset.
Ollaanko ihan vain hiljaa?
Nousevat kertoimet.

Turhuudella, mua syytetään.
Turhuudella, mua syytetään.
Enkä kertaakaan saa sanotuksi,
kuinka ikävä tähän jää.

Ollaanko ihan vain hiljaa?
Aistitko hyökkäykset?
Ollaanko ihan vain hiljaa?
Puristaa valjakset?

Ei, älä itke. Tähän jään.
Ei, älä itke. Tähän jään.
Enkä kertaakaan saa sanotuksi,
kuinka ikävä tähän jää.

Ollaanko ihan vain hiljaa?
Kuuletko laukaukset?
Ollaanko ihan vain hiljaa?
Kuolevat ihmiset.

Ei, älä itke. Tähän jään.
Ei, älä itke. Tähän jään.
Enkä kertaakaan saa sanotuksi,
kuinka ikävä tähän jää.

Kaikkialla vain hiljaa,
soivat tanteret.
Kaikkialla vain hiljaa,
kasvot onnelliset.

Kaikki alla vain hiljaa,
kasvot onnelliset.

Ei, en itke. Tähän jään.
Ei, en itke. Tähän jään.
Vielä jaksan, katsella.
Vielä jaksan, katsella.

Ovat kasvot niin onnelliset.
Ovat kasvot niin onnelliset.

Ja kaikkialla hiljaa,
aivan levolliset.
Kaikki alla niin hiljaa,
kasvot onnelliset.

maanantai 2. marraskuuta 2009

Hyvää yötä, Huominen

Hyvää yötä, Huominen.
Kauniita unia, Huominen.
Anna Huominen minun uneksia,
anna vettä myllylleni.

Huominen, ethän minua vielä jätä,
ja ethän vielä minulle paljasta
mitä sinä, Huominen
olet.

Huomenna minä tiedän,
millainen minun Huomiseni on.
Millainen sitten oletkaan,
Huominen, oi Huominen.

Anna veteni olla puhdasta iloa,
rohkeutta kohdata sinut, Huominen.
Anna minun olla lämmin ja hellä,
niin kuin sinä, Huominen olet minulle ollut.

Tulethan, oi tulethan Huominen.
Olet minulle jotain jännittävää,
jotain kaunista ja pientä,
valloittamattoman suurta, oi Huominen.

Valitse minut tarkkaan, Huominen.
Minä en voi valita, sinä tulet jos sinä haluat.
Näytä minulle jotain kaunista, Huominen.
Ja jotta minä sitten näen ja selkeästi ymmärrän,
siksi:
"Hyvää yötä, Huominen..."