Viimeiset kaksi vuotta vain ajatuksia sinusta.
Minä rakastan sinua, anteeksi.

lauantai 31. joulukuuta 2011

Rapu huomasi, että nukun eripuolella sänkyä

En tiedä itsekään
että mitä on tapahtunut
mutta Rapu ja minä nukuimme jotenkin aina niin päin, että minä nukun Ravun vasemmalla puolella
mutta sitten kävi jotain
ja nyt nukumme toisin päin

Rapu itseasiassa tästä huomautti, että nykyään menen sängyssä eripuolelle

Hassua
oikeastaan mua naurattaa

Ehkä mä olen joku yö yksin ollut ikävissäni
ja kääntynyt kohti Rapua ja Rapua ja Rapua
kunnes olen alkanut nukkua Ravun puolella
ihan kuin Ravun päällä

nyt naurattaa ajatus että minä voisin nukkua Ravun päällä
enhän minä meinaa saada unta edes Rapu vierelläni!

(No miettikää nyt itse niitä saksia samassa sängyssä teidän kanssanne niin ette nukkuisi tekään!)

Rapu saa mut nauramaan
vaikka olisi umpi musta päivä
niin siinä synkässä mustuudessa on joku pieni tuikku
mikä jaksaa vielä palaa

Vuosi vaihtuu, mikään ei muutu

How simple?
Vuosi vaihtuu, mikään ei muutu
ainakaan tällä minuutilla
tällä sekunnilla

mutta välillä uskon parempaan

...

Minä tiedän,

Anteeksi

Ikäväpuuska vol miljoona taas...

Minä sanoin puhelimessa
että vierähtäisipä Helmi viereeni
käpertyisi kylkeeni
ottaisi käteni ja asettaisi olkapäälleen halaukseen
kun ei käsi itse osaa asettua

Olen liian raskas
Helmi himmenee jos se on seurassani
joten Helmen on oltava muualla
Siitä tulee ikävä Helmeä
Sen ikävän minä osaan määritellä
onneksi edes sen

Helmet ovat arvokkaita, ainutlaatuisia
jokainen helmi vähän erilainen
mutta tämä Helmi on korvaamaton
kuin se merenpohjasta sukellettu kirkas aarre
joka on vahingossa tullut tehneeksi
osan matkaa
puoli valtakuntaa
ja kokonaisen maailman

Niin arvokas ja ainutlaatuinen se on
eihän siitä voi kuin toista kiittää
ja pahoitella
miten raskas minä olen
kuinka minun kanssani helmiäisen pinta himmenee

Välillä minä toivon että minäkin voisin olla kirkas kuin Helmi
loistaa ja uskoa
kuinka yhden Helmen kirkkaus voi tehdä osan matkaa, puoli valtakuntaa ja täyden maailman
voi kuinka minä voisin, jaksaisin ja uskoisin itseeni
edes sen palan verran
sen palan mistä aina puhutaan
Välillä toivon että minussa olisi lämpöä ja rakkautta
jonka osaisin jakaa eteenpäin
kuunnella, rakastaa ja hehkua lämpöä kylmää vasten
mutta nyt olen vain kylmä ja tyhjä

pessimisti, niin lasi on puoliksi tyhjä
ja päivä päivältä tyhjempi se onkin

perjantai 30. joulukuuta 2011

Vain huonoja päiviä, niissä hyviä hetkiä

Mulla on enää vain huonoja päiviä
ei välttämättä huonoja kokonaisia päiviä
mutta jokainen päivä on suurimmalta osaltaa huono

Huonoissa päivissä on pieniä hyviä hetkiä
ja onneksi mä jaksan hymyillä
edes väkisin
koska asento on asenne
mutta sekään ei vaan aina auta

Ehkä mä olen huijannut mun kehoa niin pitkään
että se on oppinut
milloin sitä yritetään huijata
Dunno

Mistä niitä hyviä hetkiä tulisi lisää
enemmän
runsaammaksi
ja useista asioista
voi mistä!

Harmi on syvä.

Huutamallako tullaan kokonaiseksi?

Se mitä en koskaan ymmärtänyt
että minkä takia tällaiselle rikkinäiselle
joka on haavoja täynnä
jolla on luita poikki ja puita myrskyn jäljiltä sähkölinjojen päällä
eikä edes lämmintä vettä voi keittää
kun sähköjä ei enää ole
että minkä takia silti kuvitellaan
että huutamalla rikkinäinen tehdään kokonaiseksi jälleen
valetaan halua jaksaa taistella
Niinkö?

Mulle ei saa huutaa
ikinä

Niitä ihmisiä mä en ymmärrä, jotka huutavat
tällaiselle rikkinäiselle
ei se ole lähimmäisenrakkautta
vai onko  muka
ei se ole ystävyyttä
vai onko muka
En minä sitä sellaistakaan tunne
Olen hämilläni

Sitä minä en koskaan ymmärtänyt,
Pampula

Miksi Pimpula on niin rikkinäinen?

En käsitä
En ymmärrä
että "miksi"
tiedän vaan että niin on;
Pimpula on rikkinäinen

Pimpula haluaa pompsahtaa muualle
aivan pois

kellahtaa vetten päälle
ja tuntea vielä kerran lämpöä
ja nukahtaa siihen turvalliseen lämpöön viimeisen kerran

Kaikki se mikä on kaunista
kaikki se
ottaa paikkansa
ja sitten kaikki on vieläkin kauniimpaa

Ida Aalberg teki suomalaista teatteria

Minä olen tavannut Idan
puhdasverisen ja syvästi teatterille uskovaisen aalbergin
joka on saanut mahdollisuutensa
ja rohkeutensa vasta nyt
mutta koskaan ei olekaan liian myöhäistä
sen me ihmiset liian usein unohdamme
että aina on mahdollisuus kääntää kelkka
kääntää elämän suunta toiseksi

Kun mä tapasin Idan, mä tiesin heti
että häneen voi luottaa
hän tuli ja otti oman tilansa, se mikä hänelle kuuluu, hän astui kuin lavalle
sinne minne hän todella kuuluu
ei lavan taakse kampaamaan näyttelijöiden tukkaa
vaan astumaan itse näyttelemään
ottamaan toisen tunne omaksi
tekemään oma tunne näkyväksi kaikille
ja tekemään siitä sitä mitä teatteri on
viihdettä ja taidetta
kuinka se tasapainoilee nuoralla peläten aina syvää pudotusta ja kuolemaa

Ida on jumalainen, kaunis ja pitää päätään kallellaan oikealle
minun silmistä se on aina vähän asemmalla
sen tukka putoaa painovoimasta sille puolelle
silmät hymyilevät kuin kirkkaat kristallit pelkkää elämää
ja kaiken tämän
hän selittää rakkaudella
mitä Ida on
ja kaiken tämän on on valmis antamaan eteenpäin
koska tietää miten paljon se muille merkitsee
Ida on mulle paljon
vaikka mä en ymmärrä montaa asiaa

No minähän olen vain ihminen
Ida on sentään näyttelijä

Mä haluaisin nauraa räkäposkella Idan kanssa, syödä ruissisipsejä ja juustoa
juustoa darraan
valvoa yöllä
puhua taiteesta ja juoda viiniä
antaa silmien palaa
ja tanssia voguen kanssa pitkin pihoja
huudella hävyttömyyksiä ja lähteä matkalle
seinäjoelle
isolla porukalla
ja kyyristyä kun Pendulum soittaa
Mutta nyt Ida on kaukana
minäkin
mutta kuten apulanta laulaa
"Kaukaa lähelle"
on totta

Ihminen pelkää että se jätetään
se hylätään
että se jää yksin
Sitä mäkin pelkään eniten
Mä haluan että Rapu ja Ninja tulee tänne
Että Helmi vierii kylkeen
että Neiti Tukaani tökkisi mua nokallaan
koska se on mulle rakkautta
niin sen voi osoittaa
iskemällä kädellä kuin Ninja,
nokalla kuin Tukaani
vierähtää kuin Helmi
saksien kuin Rapu...

Tai näyttää mitä kaikke rakastaa ja näyttää se muille
kuten Ida kun se nousee lavalle

Ida on kaunis, sen hymy on sellaista, mikä nostaa myös toisen hymylle
se on ensiluokkaista
se on jotain mitä ei voi ostaa rahalla

Vaikka mulla olisi maailman kaunein ja pehmein ruutupaita
vaikka mulla olisi kaikkein kaunein farkkuhaalaripuku
ja vaikka kaikki yhdessä voittaisi kilpailuja
niin millään ei saa takaisin sitä mikä katosi jonnekin
jos se koskaan oli läsnä
milloin oli
milloin katosi
enää jäi ikävä
ja se sattuu
liikaa
ja siitä haluaa eroon
ja lähteä
uida pitkälle avoveteen ja nousta siitä vihreään laguuniin kellumaan

Olipa kerran Pimpula ja Pampula
Pampula jaksaa uskoa elämään, Pimpula on pessimisti
Pimpula ei jaksa eikä halua, Pimpula luovuttaa
Pimpulalle riittää
Pampula jää itkemään
ja Pimpula toivoo ettei Pampula itke pitkään
koska Pampulan täytyy aina uskoa elämään
kuten se uskoo nytkin
elämä on tulevaisuus
tulevaisuus on elämää
Tähän ei Pimpula enää usko
Tämän takia Pimpula itkee
yksin
ikävässään

Pampula on niin paljon sellaista
mitä Pimpula ei koskaan tule olemaan
että joutuu pyytämään anteeksi syvään viimeiseen asti
ja toivomaan
ett Pampula jaksaa uskoa yhä vaan elämään
koska niin sen täytyisi olla
vaikka Pimpula ei pysty

Ida ja Pampula on hyvin paljon samaa
kuin peilin puoliskot
peilin kasvokkain olevat puoliskot
jotka tietävät mitä toinen on
Ida on kaunis ja päättäväinen, tietää mitä haluaa ja yritteliäs
ollut aina minulle tärkeä
välittää suuresti, tempautuu mukaan elämään ja jaksaa
jaksaa
jaksaa
jaksaa

Ida Aalberg tuli ja päätti
teki suomalaista teatteria
opetteli saksaa jotta pääsi Saksassa lavalle
ja teki sen mitä halusi
Minä haluaisin myös
osata saksaa
osata halata
Idaa
mutta osata halata ennen kaikkea Rapua
joka saksillaan niin kovin napsuttelee

Ei elämä pääty tähän
kyllä me tiedämme, että mihin se lopulta päättyy
mutta ei vielä

Tuuli huojuttaa puita, pelko tulee tuntemattomasta

Nyt on joulukuu eikä lunta ole missään
rauha ei sada maahan
ainakaan täällä etelässä suomessa
missä minun täytyy asua.
Rauhaa ei ole.

Tuuli hakkaa ja ujeltaa puut pelottavasti ilman lumisia oksia
ikkunoihin,
hakkaa ja viuhtoo mennen tullen
tekee ihmisen niin pieneksi
eikä saa annettua anteeksi
tuulelle
millekään
koska pelko on julmuutta
toiselle pelon aiheuttaminen on julmuutta

Mä olen julma
koska mä aiheutan pelkoa
enkä mä voi tälle mitään

Tai voisin mä
Mä voisin olla vain hiljaa
ikävissäni yksin ja hiljaa
olla kertomatta että mulla on ikävä ja paha olo
mutta

...

Anteeksi. Mä en pysty sanomaan muuta.

Mä en vastaa riittävän nopeasti tekstiviestiin
kun Rapu laittaa viestin.
Mä en osaa lyödä takaisin kun Ninja iskee
Mä en osaa enkä pysty tekemään mitään
edes halaamaan kun Helmi tulee ja halaa mua, kun Helmi käpertyy muhun kiinni
se ainoa Helmi joka käpertyy

Nytkin mä itken
yksin
ja toivon että jostain lehahtaisi Helmi joka käpertyisi muhun
mutta onneksi Helmi nukkuu nyt
Nukkuessa keho lepää
Helmen täytyy levätä
Helmi: "lupaa mulle, että sä lepäät"
mä en halua sua tänne missä minä olen
me ei voida molemmat olla täällä
me ei voida molemmat selvitä tästä
ja mä en tiedä että olenko mä se joka selviää vai en

Mua vihastuttaa
kun mä en ollut puhelimen päässä
kun Myyrä tekstasi mulle
kun sitä pelotti
enkä mä ollut tavoitettavissa

Anteeksi
että sun täytyi pelätä
enkä mä ollut siinä.
Edes sitä palaa mitä olisin voinut olla.

torstai 29. joulukuuta 2011

"Taistele kun muuta et voi!"

Niinhän se on
Millä sen muistaa kun haluaisi uimaan
ja ajautua virtoihin
Mä haluaisin miekan
mä katkaisisin sillä tän paskan kamelin selän
ja kelluisin lämpöisessä turkoosissa laguunissa rennosti juoden pinaa
se olisi rento loma

Jos ei voi saada miekkaa
pue haarniska
Jos et voi saada haarniskaa
ota ruoska
jos et voi ottaa mitään tai suojata itseäsi millään
ota kananmunia
niilläkin voi heitellä ja suojautua
ja sitäpaitsi kananmuna tekee hyvää hiuksille
muna antaa kauniin kiillon

Hyvä olo: voisipa aina olla näin hyvä olo

Nyt on hyvä olo!
Lörttönen kävi kylässä pitkästä aikaa
ja lörpöteltiin k a i k e s t a
kuusi (6) kultaista tuntia

Lörttösen kanssa voi puhua kaikesta.
Lääkärin kanssa pitääkin voida puhua kaikesta!

Voisinpa mä pitää tän
"syö proteiinia, se kasvattaa serotoniinia"
sanoo Lörttönen
no voi vittu
"tai syö nyt edes jotain!"

En syö ellei ole nälkä. Kahteen päivään ei ole oikein ollut.

"Viini on ruoka" sanoin Lörttöselle
- Ei ole.
"Onpas! Itte sanoit että pitää syödä säännöllisesti, useita annoksia päivässä, ja viini on rypälettä, ja rypäleet on hedelmäsalaattia eli viini on hedelmäsalaattia!"
- Ei ole... *huokaus*
"Hedelmäsalaattia voi syödä aamupalaksi, lounaalla jälkiruoaksi, välipalaksi, päivällisellä jälkiruoaksi ja iltapalaksi."
- Viiniä ei voi juoda joka päivä koko päivän.
"Miten niin EI muka voi..."
- Sitä kutsutaan alkoholiongelmaksi
"No mutta ei mulla ole mitään ongelmaa alkoholin kanssa. Mä tulen ihan hyvin sen kanssa toimeen, niinkuin ei syöminenkään ole ongelma. Jos mulla olis ongelma niin kai mä nyt tekisin asialle jotain. Katsos Lörttönen, mä tulen alkoholin kanssa hyvin toimeen ja syömisen kanssa en niin joten olen vain sellaisten ihmisen kanssa kenen kanssa tulen toimeen ja haluan olla..."
- Ja nyt alkoholi ja syöminen on ihmisiä?
"Etkö sä tajua vertauskuvia?!"
- En mä selkeesti. Mä olen lääkäri.
"Ja mä olen onneksi pelkkää teatteria!"

Mä tiedän minkä kanssa mulla on ongelma:
se on ikävä
"Hyvin ikävää"
Vittu lol!

Olisipa mulla aina näin hyvä olo
ja järkevä olo!
No ei ole.. tiedän. Miten sieltä romahduspisteestä kuopan pohjalta pääsisi helpoiten ylös? Hmm...

Tänään en laske alaspäin
tänään en laskenut ollenkaan
huomisesta en tiedä

"Onko mulla siis pari kuukautta aikaa..." kysyy Haisuli
Olen hiljaa
Mun pitäisi sanoa, että Möröllä on, ei Haisulilla

Vaan ikävän kanssa täytyy tulla toimeen
Ei alkoholin
Ei hedelmäsalaatin
Ei Lörttösen, Ravun, Haisulin...
Mörön kanssa pitäisi opetella tulemaan
uudelleen
toimeen.

Ettei se olisi ongelma.
Kuka nyt muka ongelmia haluaa!

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Kuoppa voi olla syvä

Mä shoppailin tänään
karvaisen takin
vihasin myyjää joka jätti v a h i n g o s s a yhden hälyyttimen takkiin
vitut jätti vahingossa
ainakin se oli pahoillaan kun jouduin hävetyksen kohteeksi
että portit kaupassa piippaili
no en mene sinne kauppaan enää ikinä ei hätää "myyjä"

Vitut se mikään myyjä ollut kun joku -93 syntynyt teini runkkari
Ei noussu pisteet mun silmissä

Myyrä laittoi huolissaan pitkiä tekstiviestejä
jotka teki jotain
en kerro mitä
mutta ajattelen
yritän taas askeleen taaksepäin pois lähtölaskennasta ja yritän
keksiä pian uuden kaavan

"Ei kukaan voi meitä pelastaa"
paitsi me itse
jos me ei haluta sitä
niin ei kukaan

Ehkä ikävän ei tartte lähteä kokonaan
ehkä vanha-minä ei tule takaisin
mutta ehkä on olemassa joku parempi uusi-minä
johon mä voisin tutustua
mutta missä se on
mitä se uusi minä tekee
uuteen ihmiseen tutustuminen niin jännittää
apua minä!

Kun mä katson peilistä
sieltä katsoo takaisin ikävä, tyhjyys ja tuntemattomuus
eikun minä
sieltä katsoo eimikään-minä
Mä haluaisin olla taas kaunis
"Todella kaunis, elät vain yhden kerran..."

Ehkä juuri siksi pitäisi jaksaa taisella ikävää vastaan
koska ehkä ikävä on maailman perus juttu ja sitä vaan on aina tietty määrä
ja jossain sen täytyy aina olla
ja jos tekisin jotain radikaalia
niin en poistaisi ikävää
vain lisäisin sitä.

Kuoppa voi olla syvä
ja matka kuopan pohjalta maan pinnalle pitkä
mutta matka taivaaseen on pohjalta paljon paljon pidempi

Myyrä ja pimeä kolo

Minä osaan kadota
katosinhan sodassakin 162 päiväksi
vaikka pelkäsivät että näkevät minut
mutta minä pysyin poissa.

Jos minulta pyytää kolmea päivää
minä en edes huokaile
minun ei tarvitse enää itkeä kolmen päivän takia
halutessani kolme päivää voi nukkua
unessa aika nopeasti ohi nukkuen

Olen saanut helmen
olen hukannut sen.
Helmi vieri takaisin
käpertyi kylkeeni
minä en tunnistanut sitä enää
itkin taas
kun huomasin
sätin itseäni kun huomasin
että siinä se olisi mutten osaa koskea
ottaa vastaan vaikka sitä eniten haluaisin
sillä sen takia olin sodassakin niin kauan
yritin sodassa pitää itseni hengissä
ja kun sota oli ohi en välittänytkään enää siitä elämästä
mikä jäi jäljelle

Minä haluan sen mitä ei enää ole
Minä haluan sen mitä en voi enää saada

Mutta kun myyrä toivoo
ja pyytää saavansa surulliselta pitkän vastauksen
niin kai minä pitkän voin antaa
sillä Rapu ja Myyrä saavat aina kaiken, mitä koskaan pyytävät
eikä heistä kummankaan tarvitse koskaan
pyytää minulta mitään anteeksi
sillä he eivät ole tehneet mitään muuta
kuin rakastaneet minua
ehkä liikaakin
mutta eihän rakkaus voi haitaksi olla!
Sen sijaan minun täytyy niin kauan kuin vaan voin
pyytää anteeksi jatkuvasti kaikkea sitä häpeää
surua ja pahaa mieltä
minkä Myyrälle ja Ravulle teen.

Minä rakastan Myyrää, Rapua, Ninjaa ja Neiti Tukaania - aivan kaikkia niistä.
Paljon ja koko ajan
ehkä liikaakin
mutta eihän rakkaus voi haitaksi olla!
Sen sijaan nyt en vain osaa näyttää sitä millään
en kertoa millään
kuin näpyttää blogiin tuntemattomana
eikä he kuule sitä.
Näkevätkö he sen?

Minä tiedän
että on olemassa vielä pieni pieni mahdollisuus
että jotain tapahtuu
aina on olemassa ihmeen mahdollisuus
mutta hei Isä Jumala
kuuletko enää sinäkään
että nyt on hätä käsillä

Missä se pieni mahdollisuus on
koska enää en jaksa kuin maata ja odottaa
että ihme lehahtaisi taivaalta
- tuleehan se taivaalta?

Niinkuin rakkaus
lentäen lintuna isonokkaisena
näpsytellen saksilla
tökäten nokalla ja saksilla,
puskien päällä kuin Myyrä
ja lyödä näpäyttäen hereille kuin Ninja.

Kaukaa lähelle

(Apulanta - Kaukaa lähelle)
 
Kaukaa
parempi on joskus nähdä lähelle
vain silloin huomaa
jos ei oo myöhäistä
Matka voi olla pitkä ja vaikeeta on nauttii siitä
mut ehkä juuri silloin ottaa kaaos oikeen muodon
Tahdon sun sen tietävän
etten milloinkaan
itsestäänselvyydeksi oo luullut
mitään kaunista
Helmen hukatakseen tuonne hiekkalaatikkoon
on oltava tyhmä
tai sitten oikeessa
Ensin on helppo luulla, ettei ne ehdy kuitenkaan
temppu lienee siinä kuinka tuntee mistä tuulee
Vaikee uskoo itsekään
missä nyt ollaan
mut luulen et me saadaan vielä löytää tästä tarkoitus
Usko mua mä tunnen sun
matkas tarkalleen
pelastus on siellä hautaat turhan taakan
polta hiljaa kynttilää
meidän muistolle
anna liekin kertoo että 
toivon meille vain rauhaa
***
Mulla on vaan todella kova ikävä
ja pelko
että Myyrä tulee takaisin
ja sitten hylkää uudestaan
koska koko tätä rumbaa
en jaksa tanssi alusta
uudestaa, uudestaan 

Kyyneleitä kun näet toisen surun

Kyyneleitä
kun näet miten rapu itkee
et näe, et kuule
mutta tiedät että sitä sattuu

Ehkä sen olisikin pitänyt lyödä mua.
Rapu kysyi että saisiko
Mä säikähdin
en siksi että niin on käynyt aikaisemminkin
vaan siksi että hetkeä ennen mä ajattelin
että jonkun täytyisi tehdä niin

Me sanotaan asioita päällekäin
me nähdään toisesta asioita joita toinen ei sano ääneen
Sitä mä pelkään
että joku tuollainen kukaan
ainutlaatuinen ja kaikkein lahjakkain
näkee ja huomaa kaiken
tuntee minut läpikotaisin

Lähdössä

Mikä on se viimeinen pisara
milloin lasin rikkoo rautainen vasara
paukuttaa sirpaleiksi
ja kylmä ottaa hengestä kiinni.

Minä sen pisaran tiedän.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Itkettää

Haluisi itkeä
ei pysty
Ahdistaa ja pitäisi itkeä
ei vaan millään pysty

Kun ajattelen, että koira kuolee pian
herkistyn

Itkin jouluna
koska koira kuolee ensi vuoden toisella viikolla

Kaikkien elämä päättyy aina joskus.

Jospa mieli lentäisi

Mä haluaisin antaa mielen lentää
puhua kuolemasta
jonkun kanssa joka jaksaisi kuunnella
ja ymmärtäisi että se on vain hyvä

Mä shoppailin, se on liikuntaa ja piristää

Shoppailu piristää.

Mä en ollut saanut kaikkia haluamiani kirjoja joululahjaksi
mitä olin pyytänyt
isä ja äiti ei koskaan tiedä mitä ostaa
"No älkää ostako mitään" sanon
mutta ne haluaa.
Olen jo vuosia antanut heille kirjalistan käteen
"Nää olis kivat"

Nyt en vaan ollut ympyröinyt paria kirjaa
ja ne jäi matkasta
ja koska mä haluan lukea ne heti niin mä menin itse kauppaan ja ostin ne.
Se oli kivaa.
Piti kävellä.
"Liikunta tuottaa endorfiineja ja ne saa iloiseksi"
Ahaa.

Sitten mä menin kotikauppaan
Ostin uuden suihkuverhon, kylpyhuoneen maton
ja järjestin kylpyhuonetta uudestaan
Suihkuverho oli kuulema ainoa asia
mistä Rapu siellä koskaan piti
Otin verhon pois.
Se ahdisti.
Haluan sinne vielä viherkasveja tai jotain käppyröitä killittämään.

Olohuoneeseen ostin uuden välivällyn.
Makuuhuoneeseen uudet lakanat.

Voisipa Rapu kietoutua vällyyn ja käpertyä kiinni mun jalkoihin
napsutella vaikka reikiä jalkoihin
ja sitten jalat vuotaisi kuiviin
ja ne menisi tunnottomiksi
eikä niillä voisi enää koskaan kävellä!

Huomenna shoppaillaan
pikkusiskon kanssa lisää.

maanantai 26. joulukuuta 2011

Pyyntöjä ystäville

Mä haluaisin pyytää mun ystäviltä hassuja asioita
millä voisi rentoutua
mutten pyydä kun pelkään
että ne ei halua.

Mä pyytäisin
...että joku tulisi mun luokse askartelemaan upeita yksityiskohtaisia onnittelukortteja.
...että joku lähtisi shoppailemaan mun kanssa.
...että joku lähtisi uimaan mun kanssa.
...että mä voisin viettää jonkun kanssa ylellistä lomaa, vaikka se olisi lyhyt.

Ja eniten mä haluaisin rentoutua
taidepalaverissa Neiti Tukaanin kanssa.

Mua harmittaa, että Neiti Tukaani ei saa pussilakanoita
joissa on tukaaninkuvia
koska mä en hankkinut niitä ajoissa.
Tosin Neiti Tukaani sanoo
ettei se tarvitse lahjoja, koska se on niin lahjakas.
Hymyilen.
Neiti Tukaani on kaikkein lahjakkain ihminen kenet mä olen tavannut
moni ei tajua mitä mä tarkoitan
mutta nepä eivät tiedä montaa juttua Neiti Tukaanista
siitä joka on Ihan Ihan Ainoa
Neiti tukaani

Mistä tunnistaa vahvan ihmisen

Kuka on niin vahva
että se on kovempi kuin kivi
järeämpi kuin vuori
ja korkeampi kuin korkein vuoren huippu?

Kuka on niin kovaa tekoa
että sen kylkeen voi nojautua,
painautua, käpertyä ja heittäytyä
vaikka pää edellä!

Kuka on niin ymmärtäväinen
että suostuisi puhumaan
menetyksestä, kuolemasta, lähtemisestä
koska mä en tarvitsisi kuin
todella vahvan ja ymmärtäväisen
joka suostuisi kuuntelemaan pelkkää surua?

Millä ikävä lähtee?

Menetyksestä tulee ikuinen ikävä
tai ainakin hyvin hyvin pitkä
Itkemällä se vain laimenee
mutta se ei poistu koskaan
kai?

Joten kysymys,
millä se ikävä lähtee?

Pian lähtee jotain muuta.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Muisti ei toimi kunnolla

Mua ärsyttää että joka kerta kun Rapu soittaa
ja mä näen sen nimen puhelimen ruudulla
nostan ensin hartioita tuuman ylöspäin
hymyilen yleensä vähän
tai edes toisella puolella suuta
ja sitten vastaan

Puhelemme. Rapu näpsyttelee saksillaan
kuvailee jännittäviä seikkailuita, joista osan kohdalla
haluaisin huudahtaa että miksen minä voisi joskus olla taas mukana
hulluissa seikkailuissa
toisaalta en kuitenkaan uskaltaisi.

Rapu haluaa Kroatiaan
tai jonnekin sinne
koska siellä on vasta äskettäin ollut sota.
Hän on juuri itse selvinnyt sodasta, ehkä.
Se sota kesti 162 päivää.
Siviiliuhrien lukumäärää en tiedä.
Minä olin sotaa paossa Bulgariassa
juuri siellä sodan alueella.

Mutta aina kun Rapu soittaa
isoin asia on mun muisti
Se ei toimi kuten mä haluaisin
Rapu loukkaantuu j o k a  kerta kun se tajuaa
että jotain hyvää on taas kadonnut ehkä ikuisiksi ajoiksi mun päästäni

En mä haluaisi sitä loukata, mutta teen sen koko ajan
En mä haluaisi enää koskaan pahoittaa sen mieltä,
mutta mä teen sen koko ajan
ja mä olen todella todella pahoillani
kaikesta siitä mielipahasta
minkä mä teen.

Mitä muuta mä voin?
Tai kyllä mä tiedän mitä muuta mä voin
kellua rauhan päällä kohti pimeyttä ja valoa

lauantai 24. joulukuuta 2011

Sama huoli

Yrittää nukkua
mutta unta ei saa
Lääkitystä ei voi ottaa
kun liian myöhään tajuaa
Ahdistaa, ahdistaa
ei saa rauhaa
eikä millään unesta kiinni saa

Yrittää nukahtaa
vaikka uimaan haluaa
herätessä aivan yhtä lailla
avanto houkuttaa
Miten vielä tähän aikaan
järveä ei peitä jää
Huolestuttaa jos kevät tulee
ja aivan yllättää

perjantai 23. joulukuuta 2011

Olisiko askartelu rentouttavaa terapiaa

Kun selaa muiden blogeja, niin miksi mun hakuosumalla osun jatkuvasti muiden askartelu blogeihin! Yrittääkö joku sanoa mulle jotain?

Eräs saisi sanoa.
Mä aina ja aina vaan hymyilen jos
Ninja tai Rapu tai Haisuli tai Neiti Tukaani soittaa.
Tai välillä joku toinenkin persoona;
pikkusisko ehjä
"AUTA MUA!" kuuluu huuto puhelimesta ja mä aina autan.

Mä aina autan, koska mä haluan
aina
aina jotenkin
mä yritän aina etsiä keinon miten mä autan
koska mä en enää koskaan halua
että mun pikkusiskolla olisi mun takia paha mieli
mun takia sillä on ollut ihan riittävästi ja liian usein paha mieli

Mä olen alkanut suunnitella ensi vuoden lahjoja
kun tämä vuosi on saatu pulkkaan

Jos mä olisin täällä vielä silloin
antamassa lahjoja muille

"Koskaan ei voi tietää!" sanoi aina Aili

Ehkä mun pitäisi askarrella uskomattoman hienoja kortteja
ja täyttää ne mun omalla kirjoituksella
ja jättää muistoksi
kun mä eräänä päivänä kuolen.

Ihme

Vielä elossa
ihme
vain hetki ennen huomista.

Mieli on tuuliviiri

Mun koko pää on ihan yhtä tuuliviiriä, enkä mä saa kiinni mistään. Voi minua. Viime yö oli katkonainen. Miten tämä on mahdollista aaton aattona!?

Ajattelin nautiskella kotona 2 lasia tai pullon punaviiniä, iltavuoroon kun menin. Tarkoitus rauhottua, nautiskella, rentoutua ja mennä sitten nukkumaan ihan tavallisesti.

No ei todellakaan!

Elämähän ei mene mitenkään päin niin
kuin sen muka suunnittelee.
Mm. Muistakaapa se.
Älkää suunnitelko kun perseelleen se menee muutenkin!

No ensin tuli tekstiviesti. En herännyt.
Sitten ninja soitti ja ylisi jotain luuriin, olin ihan sammuvainen koko ajan.

Sitten oli jano ja piti juoda.

Sitten tuli uusi soitto vai tuliko,
lisää janoa ja lisää vettä hanasta.

Seitsemältä taloyhtiön vahauskone tuli rappuun.

PITÄÄKÖ SEKIN MUKA TEHDÄ ENNEN JOULUA!

Korvatulppien etsintää ja lisää unta.

Ja heräsin yhdeltä
jälleen kun ninja soitti ja pahoitteli että herätti yöllä.

Mm..kahdesti jne.

Uskomaton aatonaaton yö!

Kääk puh huh hei

Yhden naisen teatteri pyörii
"Yritin käydä nukkumaan..."
Teatteri pyörii nyt!

"No niin selkeästi pyörii... No mitä?"
Kääk puh
"No sain mä ainakin vettä nyt juoduksi kun heräsin..."
Huh hyvä!

Kuulosti niin pahalta, että isosiskomoodi alkoi herätä:
"Juo vähän vettä..."

Hai!
"Mm. Jos ikinä tartten ninjaa, niin soitan sulle."

Tunnen ninjan.
Tai ainakin se on kännissä kykenevä mihin vaan.

Lähellä saa käpertyä

Rapu tulee lähelle
se ei saksillaan puraise
se haluaa käpertyä kylkeen
sillä on ikävä
niinkuin mullakin on

Mä en vain osaa lähestyä samalla tavalla
yhtä rohkeasti ja tarrautua
kuin sinä olet rohkea

Anteeksi

torstai 22. joulukuuta 2011

Että Mörkö voisi nauraa


”Sisko jos sä tulisit takaisin, niin mä en antaisi sun enää koskaan tuntea pahaa mieltä mun takia. Sisko mä tekisin mitä tahansa, että sä tulisit takaisin! Mä antaisin sun halata mun jalkoja mun sängyssä, niin kuin sä aina haluat tehdä. Sä saat aina käpertyä muhun kiinni ja mua ei enää koskaan haittaa, etten mä saa unta. Sä saat haluta niin paljon läheisyyttä kuin sä tarvitset ja me voidaan sekoilla jos sä haluat, mutta mä en koskaan halua pahoittaa sun mieltä!”



Sisko tee laulu
missä mörkö nauraa
ja soita sä se mulle itse
ja laula sä se mulle itse
vaikka sä aina sanot ettet sä osaa

mutta sähän olet oppinut
että tekemällä asioita joita ei osaa
ja joissa tarvitsee harjoitusta
täytyy tehdä
jotta voisi oppia
ja Mörkö voisi nauraa

Tiramisu pitää syödä ennen kuin vuosi vaihtuu

Mulla on jääkaapissa tairamisu
se menee vanhaksi vuoden viimeisenä päivänä
sääli
se ei näe ensi vuotta

:(

Piirretään selkään

Mä muistan kuinka mä olin pienenä siskon kanssa saunassa
ja me piirrettiin kuvia toisen selkään
ja yritettiin arvata
mitä toinen piirsi.

Muistan kun toisen siskon kanssa piirrettiin kuvia
oluen vaikutuksen alaisena
ja naurettiin eikä me todellakaan tiedetty
että mitä kuvia toinen piirsi

Tai sitten se oli uni
tai mielikuvituksen tuotetta
tai hölmö ajatus
niinkuin kaikki on

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Ravun kappaleet, joita ymmärrä en kuitenkaan

Niin
minä tahtoisin kuulla kun soitellaan
puhelinta tai soitinta,
kitaraa tai ehkä vaan
kappaleita ravun joita ymmärrä en kuitenkaan
niissä aina joku asia
korvassa jää soimaan


Ja yleensä ainakin
ne saa Mörön nauramaan

Mörkökin nauraa

Tyhjyyttä täyttää valo ja lämpö.
Siitä Mörkökin nauraa.

Mörkö on kiven takana piilossa
sinne ei valo osu
sillä valo ei kierrä
valo loistaa aina vain suoraan
niin sanoi fysiikan opettaja koulussa.

Sitten valon loistoa testattiin
ja valo meni vain suoraan
ja jätti kiven taakse varjon
ja Mörkö jäi sinne.

Mutta pimeässä ei tarvitse itkeä
pimeässä Mörkökin voi nauraa
vaikka se tuntee olevansa todella yksin.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Sydämeni jättää mut tähän

Haloo Helsinki on aika jees.
Siihen kiteytyy paljon vihaa ja rakkautta.
Täydellinen suhde siis.

Jos mun pokka pettää - Haloo Helsinki

Mistä tiedän että kuka on oikea
Kun joku on pitkä, joku toinen on soikea
Joku on hullu ja joku on kaunis?
No toi on Härkä ja toi on Kauris

Tai rapu. Meressä on rapuja. Rannoilla on rapuja. Mulla on jotenkin aina ollut rauhallinen ja turvallinen olo rannalla, vaikka siellä sitten olisi niitä rapuja, jotka pistelisi mua jaloista.

Ja nyt mä kuljin sun ovea kohti
En tunne sua yhtään, koko kehoni pohtii

Mä luin vanhan joulukortin ja halusin yllättää. Yleinen osoitetietohaku tiesi missä rapuja on, ja sain osoitteen rannalle. Sitten sattumalta tuli matka rannalle, kun siellä hotellissa rannan sumua aamulla katselin kun yöllä olin juossut ratikoita kiinni, ja pohdin, että olen todella kaukana kotoa aivan väärässä paikassa, ja kaikki tuntui todella autiolta. Mutta kun autonkuljettajani ajoi sen rannan ohitse, missä sinun väitettiin asuvan, hymyilin. Ja kaikki oli täyttä sattumaa!

Mitä jos tää on hirveä virhe
Ja rakastun helvetisti,
Oikeasti, aivan oikeasti

Ja oikeasti, kun välittää paljon niin etäisyys nostaa kauhean ikävän aallon. Ja niin suuren allon, että haluaisin hukkua sen alle - ihan sama että millä rannalla ja millaisten rapujen kanssa.

Jos mun pokka pettää, on se hän
Tai jos paniikki iskee ees vähän
Jos mun pokka pettää, on se hän
Tai mun sydämeni jättää mut tähän

Kyllä, paniikki tuli jo ja sydän jätti mut jo tähän.

Tulin alaovelle
Tulin alaovellesi taas
Jos mun pokka pettää, on se hän
Tai mun sydämeni jättää mut tähän
Tulin alaovelle
Tulin alaovelle
Täynnä toiveita suuria

Eikö niin, että jos on suuria toiveita, niin ne kuitenkin menee vituiksi...

Täällä pyörii pieni piiri

Mäkin oon tunnettu tuuliviiri (ja rapu myös)

Joskus mä tahdon saada ton jätkän
Ja sitten tahdon taas unohtaa sen
Täysin unohtaa sen

Jos mun pokka pettää, on se hän
Tai jos paniikki iskee ees vähän
Jos mun pokka pettää, on se hän
Tai mun sydämeni jättää mut tähänTulin alaovelle
Tulin alaovellesi taas
Jos mun pokka pettää, on se hän
Tai mun sydämeni jättää mut tähänTulin alaovelle
Tulin alaovelle
Täynnä toiveita suuria
Tulin alaovelle
Tulin alaovelle
Mutten painanut summeria

Pelkään että saat minut tuntemaan
Se ei sovi mun pirtaan
Pelkään että saat minut tuntemaan
Se ei sovi mun iltaan
Ennemmin sekoillaan


Saako joka päivä itkeä? Missä on se vapaana sekoilu, mikä purki kaiken stressin. Pelkäsin että joku tulee tosi lähelle ja rapu tuli - se napsutteli saksilla varpaista, sekoili selkeästi ja nyt se ei sovi mun iltaan! Vaan se sattuu.

Jos mun pokka pettää, on se hän
Tai jos paniikki iskee ees vähän
Jos mun pokka pettää, on se hän
Tai mun sydämeni jättää mut tähänTulin alaovelle
Tulin alaovellesi taas
Jos mun pokka pettää, on se hän
Tai mun sydämeni jättää mut tähänTulin alaovelle
Tulin alaovelle
Täynnä toiveita suuria
Tulin alaovelle
Tulin alaovelle
Mutten painanut summeria
Mä en painanut summeria

Rannalla.

Vanha joulukortti

Tulee Joulu.Vietän sen yksin kotonani, minun omassa kodissani.
Siellä ei ole joulukuusta, siellä ei ole koristeita.
Sytytän punaisen kynttilän, ja paljon valkoisia.
Minulla on oma kirkko,
laitan sinnekin tuikun palamaan:
"Valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa!"
Tämä kansa vaeltaa tosi pimeydessä,
mitä ei parilla kynttilällä valoisaksi tehdä...

En aio huudella naapurille törkeyksiä tuuletusikkunasta.

Kotonani ei tuoksu pipari eikä torttu,
en aio paista kinkkua.
Menen aamulla töihin ja teen illalla ruokaa
vain minulle itselleni.
En soita joululauluja,
koska en halua soittaa teeskenneltyjä riemulauluja.
Ei huvita.

Mutta parasta tässä Joulussa
vaikka se yksinäinen onkin
taitaa olla vanha joulukortti,
jossa Haisuli toivotti Mörölle
"Hauskaa Joulua!"

Eihän tässä mitään hauskaa ole,
mutta lämpöä se tuntuu silti tuovan.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Hukkuminen

Vedestä kelluen
taivaalle noustakseen
jotta kauniimpana voisi maailman nähdä.

Sillä muistothan ovat kauniita
sanotaan.

En kanna kaunaa

Näin unta, että juoksin ratikoita kiinni.
Kun viimein sain jalkani oven väliin
lävähti ratikan ovet kiinni ja jalkani meni katki ja toinen puoli jäi sisään
ja toinen pää oli edelleen minussa kiinni.
Käteni meni läpi ratikan ovesta ja otin jalkani takaisin.

Laitoin jalan takaisin paikoilleen
en tuntenut yhtään kipua
eikä verta lentänyt,
minulla oli puujalka.
Huomasin, etten ollut yksin
vaan olin ottanut jalan mukana myös pään.

Se oli sinun pääsi.
Hyi!
Ällöttävää!
Siinä unessani pitelin sinun päätäsi käsissäni, katselin kasvojasi,
jotka näyttivät jatkuvasti puhuvilta,
mutten kuullut mitä sanoit
enkä osannut lukea huuliltasi.

Sitten pääsi alkoi hälventyä,
ja jostain tuli kutsuva ääni
kuin seireeni olisi vetänyt minua puoleensa!

Pääsi hävelni kokonaan ja katosi.
Ratikat katosi.
Talvinen luminen maisema katosi silmistä
ja kaikki vaihtui valkoisiin lakanoihin hotellissa,
ihmeelliseen sumuiseen järvimaisemaan
joka näkyi ikkunasta.
Olin siellä missä sina olit,
vaikket sinä nyt ollut siellä.
Pääsi ei herännyt vierestäsi,
kätesi ei silittänyt minua hereille,
eikä kutsuva ääni ollut sen enempää sinun kuin seireeninkään.

Ehkä joku aamu herään ratikasta
"jalka poikki ja pää kainalossa"
sinun kanssa
koska aamulla unesta herättyäni se oli ensimmäinen hassu ajatus
ja nauroin sille!
Mutta nauroin myös sille
että tiesin siinä hetkessä
että ainoa kenen kanssa todella voisi koskaan
päätyä heräämään ratikasta
olisit sinä.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Olet kuin käpertyneenä kylkeeni

Ajattelen taas vain sinua
pidät minua hereillä
joka yön jokaista minuuttia kohden

vai onko se sittenkin vain sade
joka hakkaa ikkunaa, ikkunalautaa, ikkunanpieniä

Ajattelen taas vain sinua
en voi nukahtaa
en osaa
kun tunnen kuinka käperryt kylkeeni

tänä yönä et käperry
olet kotona

Ajattelen taas vain sinua
havahtumisen viimeiseen sekuntiin asti
ja sitten et enää ole kotona
olet unessani
käpertyneenä kylkeeni

Nähdään pian

Tunne taivuttaa vaikka takorautaa

"Minä tulen!"

kuuluu huuto.

Kuinka tullaan takaisin?
Kuinka avataan portti?
Portista lukko?
Kuinka löydetään lukkoon oikea avain -
niistä kaikista muista tuhansista avaimista?

Mutta tunne taivuttaa vaikka takorautaa
kuumentaa raudankin pehmeäksi
ja väistyy tieltä

Sanotaan

Anna minulle puu, ehkä se olet sinä

"Sinä olet minä, enemmän kuin kukaan... kun sä lähdet maailmasta, tulen silloin mukaan!"

Tai anna vastaavasti puu,
jonka voin jättää kasvamaan huomiseen asti.
Joka kasvaa
josta näkyy vielä toivo.

"Jos on portti kiinni, helvetti saa riittää... sä kun olet rinnallani voin vain nauraa ja kiittää!"

Mä haluaisin ensi syksynä
olla ehkä elossa
ja katsoa kuinka puussa kasvaa omenoita
uusi elämä, uusi hedelmä.

Syksy tulee aina.
Vaikka ilman omenaakin.

Hymyilen jälleen

Mä en halua herätä enää itkien painajaisesta
jossa sä aina kuolet
Mä en jaksaisi enää murehtia
että vielä joku päivä on vain tyhjää

Kuinka paljon ihminen kestää?

Tule takaisin, tulkaa kaikki takaisin, te kaikki
ja ottakaa pois edes pala surusta
Aikaa on
niin kauan kuin jaksan laskea

Kuinka kauan ihminen kestää?

Mutta tänään on hyvä päivä kuolla
yhtä hyvä huomenna
                 ehkä vielä parempi vasta ylihuomenna
koska ylihuomista en osaa edes ajatella

Hetki ennen huomista
kaikki on hyvin ja päin helvettiä
mutta silti se on vain ennen huomista

Hymyilen
                 jälleen.