Viimeiset kaksi vuotta vain ajatuksia sinusta.
Minä rakastan sinua, anteeksi.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Sinä yhtenä iltana

Sinä yhtenä iltana
kaikki olivat sanattomia,
itkivät ja ikävöivät yhdessä.
Jokainen sisällään, kirjoitti hiljaa kyyneleiden pintaan jäähyväiset
kauniit tietysti.

Vain yksi vihasi niin paljon,
että itki näytelläkseen
ja kirjoitti kyyneleisiinsä kirouksia,
tappavia tietysti.


maanantai 26. marraskuuta 2012

Ontto puu

Aivan kuin kaikki kadut olivat tyhjät,
jokainen puu sisältä ontto.
Yhtä ontto kuin pimeä varjo.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Ikävään halkeaa

Opittava vain elämään ikävän ja surun kanssa
niinkö!?!

Aivan paska ohje. Ei siihen totu
siihen turtuu...

Eikä lopulta mikään tunnu enää miltään.
Pian voin seistä jälleen kylmässä vedessä vyötäröön asti tuntematta hetkeäkään kylmyyttä.

Ikävä
se syö sisältä ontoksi.

Matkalla aina ja vain pois

Istun ratikoissa ja kävelen kaduilla
kuin ontto kuori,
raastettu hedelmäliha sisältä täysin pois.
Aina ikkunasta nähtyäni jotain
mistä muistan sinut
olen lähellä itkeä...
Tuolla me söimme sushia, tuolla se, tuolla tämä...

Aina tuolla,
mikään ei ollut koskaan tässä...

Kolme asiaa tässä maailmassa on antanut niin ison tunteen
että täällä on viitsinyt olla.
Sinä ja Sammakkoprinssi.
Ja teatteri, taide: teatterin ja taiteen filosofia.
Senkin minä opin sinulta.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Jossain toisella rannalla

Mitä me ihmiset ajamme takaa -
päättäväisesti, halulla, sydämellämme
ja sielullamme?

Me tahdomme, tahdostamme tulee tiemme, sillä seuraamme vain sitä.
Me puremme, kun meitä satutetaan,
me haluamme satuttaa kostoksi.
Ihminen on peto
myös itselleen,
toiset tahtovat väärän tien.

Kunpa huominen tulisi pian
ja yö peittelisi minut märkänä sänkyyn
aivan liti märäksi
sillä sellainen saa hereille.
Minä olen läpi märkä,
kyynelistäni.

Anna minä ensin vuodan ne kaikki kuiviin,
jotta tulen ontoksi ja tunteettomaksi jälleen;
se helpottaa ja saa ehkä nauramaan jälleen aivan sieluni pohjasta asti,
jonkun toisen rannoilla
tai maailman toisella puolella.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Suruaalto pyyhkäisee kuin rannalta uimarit

Pyyhkii aalto jaloissani
joka kerta
ottaisi syvemmälle sentti sentiltä,
mutta ei vie kokonaan
ennen kuin on valmiita asioita.
Keskeneräinen ei kuole koskaan.

Ooppera rauhoittaa kummasti
sillä sinä et koskaan lähtenyt kanssasi sinne
etkä sinä näe minua
kuinka pidän siitä
kuinka rakastan yli pyyhkivää sointujen aaltoa,
aarioita, kuningattaria ja kuninkaita
pettämistä ja pettymyksiä
ja aina joku iskee puukolla selkään.
Sellaisia, joita myös sinä osaat säveltää.
Sinä et kuule, minkä minä kuulen,
vaikka minä olen taapero.
Lapsillakin voi olla tarkka kuulo,
siinä kaikki.
Sinun partiopuukkosi löytyy selästäni,
joka päivä päivältä on kauempana sinusta.

torstai 22. marraskuuta 2012

Maailman toiselta puolelta maailman yläpuolelle

Minä olen sellainen unelmoija
niin olen!
Sinä et ole, sinä olet suorittaja,
minä kuuluin myös sinun arkirutiineiden väliin
ennen ja jälkeen
suoritetuksi
hoidoksi.
Ei, sitä minä en ollut,
olin se toinen
lähes samanlainen.

Töölönlahti huutaa
kun minä itken sen rannalla salaa tältä maailmalta
että haloo siellä Helsingissä,
mutta sekään ei auta.
Enää maailman toinen puoli ei riitä.
Ehkä maailman yläpuoli riittäisi.
Sitä ei vaan voi kokeilla kuin kerran.

Sinä siinä

Sinä siinä
puhelin, tekstiviesti, sähköposti
kaikki on tyhjää
olisipa minulla faksi.
Siihen minä voisin piirtää.

Jos oikein hihkun, jaksan näyttää iloiselta.
Uusille ystävilleni minä yritänkin sitä!
Minun pitää olla uusi-Minä!
Minun vanha-Minä on ihan typerä.

Niin olet sinäkin.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Sanaton olo

Tässä se sanaton olo on.
Kuvaan sitä sanoin.

Tänään Bon Iver laulaa minulle,
jotta pysyisin jossain ryhdissä.

Töölönlahti on kaunis,
siinä voi tahtoessaan kellua ja sitten kuolla.
Elämässä voi aina kuolla
ja saada turpaan.

Laatikko: siinä on ikävä.
Vien laatikon kaatopaikalle, ajan jätejyrällä päältä
ja tulen kotiin.
Ikävä on vastassa sohvalla, sängyllä,
jääkaapissa, kellorasiassa, t-paidassa
ja sinun hammasharjassa kylpyhuoneessa.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Äärimmäisen ruma

Juuri sellainen olo
on nyt
että olen äärimmäisen ruma
vastenmielinen
haisen pahalle ja kiroan
vittu
Niinpä.

Jos liika kehuminen kääntää olon rumaksi niin kääntääkö äärimmäinen ruma olo minut kauniiksi?

Ei.
Minä en ole mikään jumppapallo!

Ikävä on pysyvä 2

3.1.2012 kirjoitin...

"Miltä tuntuu elää kuolleena
sisältä täysin tyhjänä
jatkuvassa ikävässä
tekohymy huulilla"

ENÄÄ EI TARTTE KYSELLÄ KUN KYLLÄ MINÄ OLEN OPPINUT!


Voisiko olla jo mun vuoro?

Suklaapalan krapula

Ahdistus
darrasta, rahasta, työstä ja koulusta
se että on
tai ei ole

Suklaapala kietoutui minuun
ainakin jo toistamiseen
kun minä puskin silmistäni ikävää purona ulos
Suklaapala on tärkeä,
jokaisella naisella täytyy olla pala suklaata käsilaukussa:

minä tein taas virheen,
ostin eilen kaupasta laukkuuni NOUGAT-patukan.
Se ei ole suklaata.
Siitä se itkukin varmaan taas tuli...
   ...eikä nytkään yhtään sen enempää ole suklaata tätä itkua pelastamaan...

Linnut

Ei delfiinin tarvitse olla toisen delfiinin kanssa.

Minä aina sanoin,
että minun pitää saada uida vapaana kuin delfiini
ja että minun rinnallani saa uida,
mutta minä en ui kenenkään puolesta!!

Mutta minä en tajunnut,
että voihan delfiinin kanssa olla joku,
joka osaa lentääkin.

Minä voin nousta eväni kanssa pintaan,
minä voin hyppiä riemusta välillä ilmaan ja sinä voit liitää minun vierelläni
jos sinä olet lintu
vapaa kuin taivaan kappale...

Linnuista minä aina ajattelen sinua,
kuten tänään
kun katsoin harakkaa harmaalla taivaalla
lentämässä...

Kaikki asiat muistuttaa aina sinusta...

Minulle ei saa huutaa

Ei saa,
niin ei saa.

Minä lukitsen itseni,
kovemmaksi kuin voit uskoa.

Kun minua loukkaa riittävän usein,
minä en peruuta enää koskaan kylmästä vedestä pois

vaan jään sinne
kellumaan
kuten olisi jo monta kertaa pitänyt tehdä

miksi mä olen vielä täällä
miksi
miksi

...

..

.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Minä nukun itse

Minulla oli lapsena kirja
"Minä luen itse".
Se oli tavutettu, tarkoitettu retardeille, jotka yrittävät oppia lukemaan.
Viime yönä minä nukuin ensimmäistä kertaa piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkään aikaan
ilman mustaa karvaista lammastyynyä
Nikolai-Nikolei-Nikodemusta
enkä minä ajatellut illan viimeisenä ajatuksena sinua!

Aamulla ensimmäiseksi ajattelin, kun tajusin etten halannut aamulla elukkaa.
Ei haittaa, hymyilyttää!

Minä voin tästäkin selvitä,
nyt tuntuu siltä!
Kaija Koo sanoo, että ihan uskomattomista asioista voi selvitä.
Sinä olet ihan uskomaton, sinusta voi siis selvitä.
Tiedä se,
minä tiedän.