Minä haluaisin viereeni

En haluaisi olla jatkuvasti yksin,
koska en ole unohtanut sinua.
Kyllä minä unohdan, unohdan!

Toivon joka kerta
kun käyn makaamaan sänkyyn ennen nukahtamista
että sinä voisit vielä maata vieressäni,
mutta sinä et voi.
Minä en voi antaa.
Se satuttaisi minua aivan liikaa,
enkä minä halua ryhtyä enää sinun pomppupalloksi.
Sen sijaan minä käännyn kyljelleni kuin vasten sinun selkääsi
sillä en osaa enää nukahtaa kuin oikealle kyljelleni
kuten aina vieressäsi nukuin
ja painan karvaisen lampaan kiinni minuun.

Olisipa sinä vielä vieressäni
ja voisinpa minä vielä nukahtaa kuivin silmin irti ajatuksista sinusta,
mutta en minä vieläkään voi...

Minä rakastan sinua vieläkin

Minä rakastan sinua,
siinä kaikki
vieläkin.

Ranskalainen tissidokumentti

Illan aivoton ohjelma:
ranskalainen tissidokumentti
kuvattu käsivaralta
heiluvassa kuvassa hyllyviä tissejä. Miksi?
Kuvaaja on varmasti mies,
läähättänyt kameran takana
kuin se sinunkin uusi helahoitosi sinun korvaasi.
Ehkä sekin on kuvaaja.
Ruma se ainakin on.
Kuvaajat yleensä on.

Kuvaajat on yleensä hitaita oman kameransa vankeja
ja mässäilevät tirkistelyllä.
Hyi.

Tottumista

Tänään en voinut vastustaa kiusausta
vaan halusin kokeilla kylmää vettä.
Se ei tuntunut miltään.
Kuinka tylsää!
Missä tästäkin on kaikki jännitys.

Häpeä ajatellen vain kasvaa

Häpeän.
Olen ollut erittäin typerä.
Olen uskonut kirkkain sinisin silmin hyvää
uskonut johonkin
mitä ei ollut.
Minulle sanottiin että oli,
ei ollut.
Ei kahdessa viikossa näin suurista asioista pääse eroon.
Tarvitaan aikaa.
Sinä et tarvinnut aikaa, selkeästi.
Sinulla ei siis koskaan ollut minun kanssani näin uusia asioita
kuin minulla oli.
Sinä vain valehtelit minulle
kirkkain silmin...

Enkä minä enää muista, minkä väriset silmät sinulla on.
Ehkä vihreät...

Mutta enää en muista, eikä sillä olekaan mitään väliä.
Millä olisi!?
Häpeällä,
sen määrällä...
Millä tästä häpeästä pääsee?

Minä haluan kuolla, eikä se ole mikään salaisuus

Minä ajattelen sitä useita kertoja päivässä,
joka päivä.
Se on minu yksi konkreettisimmista haluistani
ollut jo pitkään.

Tiedän kuinka.
Tiedän miksi.
Tiedän miksi...
Häpeää eikä kipua ei leikkaa mikään muu.
Turha, tunnoton,
turta,
enkä tunne kylmääkään...
Minä rauhoitun,
kun valutan suihkussa kylmää vettä päälleni
pitkään.
Istun suihkun lattialla,
kylmässä vedessä, etten koko ajan itkisi,
sillä itkeminen tekee kipeää,
kaikkiin lihaksiin sattuu...

Niin, minä tiedän miksi.
On turvallista kellua
ajatuksista pois.
Kellu sinä minun ajatuksistani pois!

Minä pyydän, etkä sinä kellu!
Minä käsken, etkä sinä kellu!
Minä tapan, sitä sinä tottelet.
Kuolemaa tottelevat kaikki.

Sinulla kesti kaksi viikkoa päästä minusta yli.
Minulla kesti kaksi viikkoa kellua pois sinun ajatuksistasi.
Nyt olisi sinun vuorosi,
mutta sinä vain haluat kertoa kuinka
k o v a   i k ä v ä
sinulla muka on!

HAISTA VITTU!
ÄLÄ TULE VALEHTELEMAAN MINULLE!
SINULLA KESTI KAKSI VITUN VIIKKOA PÄÄSTÄ MINUSTA YLI!

Enkä minä voinut arvata, että tätä häpeää voisi lisätä.
Kyllä sitä voi...
Sinä pompotit minua kuinka sinä halusit
v u o d e n
mutta kahdessa viikossa minä kelluin pois.

Kylmässä pois kelluminen on lyhyt aika.
Tyypillisesti hukkuminen kestää 5-10 minuuttia,
mutta kylmässä vedessä ihminen kuolee hypotermiaan...

Enkä minä tunne enää edes kylmää.

Kylmä on jälleen kadonnut

Nyt on talvi,
mutta minä en enää tunne kylmää.
Ikävä syö kyvyn tuntea kylmää.

Kun seison pysäkillä odottamassa linja-autoa
ja tulee viimainen tuuli,
joka normaalisti hyytäisi jalat alta
niin enää ei tarvitse kuin ajatella sinua
kuten joka hetki
joka asiasta käyt mielessäni
ja sitten kylmä on poissa.

Se viimainen tuuli ja pakkanen ei tästä talvesta katoa,
sinä katosit
minäkin
niin kylmäkin.

Itkevä ihminen voi joskus vielä nauraa

Ainakin nyt tiedän,
mistä seuraavaksi kirjoitan.

Tänään tuli itku junassa, ihan vähän vain, lähes huomaamaton itku.
Konduktööri huomasi sen,
sellainen nuorehko mies,
kysyi onko kaikki hyvin,
hymyilin ja nyökytin.

Kirjoitin tekstiviestin, poistin sen,
en uskaltanut lähettää sitä sinulle.
Se olisi ollut turhaa...