Toista sua ei milloinkaan

Tässä menee tie, siitä linja-auto tuli - ja siitä minä kävelen takaisin kotiin
kun kyllästyn sinun huojuviin heiniisi pelloilla.

Tämä on ollut pitkään hyvä pakopaikka,
jonne olen voinut oksentaa kaikki olot.
Varsinkin ne huonot ja synkät.
Toivon, että voisin vielä joskus palata tähän Hetkeen
ennen huomista... mutta minä kirjoitan Sinusta tästä lähtien muualle...
Harmi, että minun täytyy tästäkin Sinun vuoksesi luopua,

mutta jos minä jään tänne,
sinä et koskaan herää

Kun minä lähden nyt,
minun muistiini viimeiseksi päiväksi jää yksi elämäni onnellisimmista päivistä -
lankkulaudan talvipäivä -
ja olen ikuisesti kiitollinen ja onnellinen, että sain viettää sen juuri Sinun kanssasi.

Sinä et ole kanssani onnellinen, enkä minä riitä sinulle...
Me taidamme sittenkin haluta elämältä niin eri asioita...
Minä olen onnellinen kun sinä olet.
Tule onnelliseksi, tulethan!

Minä en tahdo räätyä, sillä siten kaikki menee ohi,
eikä yksikään päivä ole merkityksellinen
eikä mikään tunnu enää miltään.
Sinun kanssasi moni päivä muuttui merkitykselliseksi!
Siksi sinä olet ainutlaatuinen!
Minä haluan oppia tuntemaan jääkylmän, tulikuuman
niin kuin Sinun kanssasi opin tuntemaan!
Se on elämää!
Elämää pitää haluta!

Tarve ja halu ovat eri asioita: mitä sinä tarvitset, mitä sinä haluat.

Tässä menee tie, siitä linja-auto tuli

kuten silloinkin, kun linja-auto vei meidät istumaan viikoksi pimeään, järven yläpuolelle kallion reunalle, and we just are...
Ehkä metsän keskellä oli lampi, ja me kalliolla korkealla sen rannalla...

Ja me puhuimme läpi yön!
 - ja siitä minä kävelen takaisin kotiin
kun kyllästyn sinuun huojuviin heiniisi pelloilla.

Sinuun minä en kyllästy koskaan, mutta ne sinun huojuvat ajatuksesi,
jotka pompottavat minun lasikupua niin kauan, että se menee särki -
niihin minä olen väsynyt
ja minä itken, koska se sattuu.

En minä tiedä, mikä ihme meissä oikein syttyi.
Enkä minä tiedä, mitä pitäisi tapahtua,
että vielä sytyttäisin pimeällä tielläni lyhdyn,
jotta sinä näkisit, missä kohdassa tietä minä kuljen...
En minä tiedä, että mitä.

Minä olisin vain halunnut olla ja hengittää kanssasi.
Just as we Are.
Mutta minä en tällaisena riitä sinulle.

Ole itsellesi lempeä, minä pyydän.
Minä ajattelen sinua
         ehkä ikuisesti...
Minä muistan sinut, sinut upean ja ainutlaatuisen,
         ehkä ikuisesti...
Minä rakastan sinua
         ehkä ikuisesti...


***

Toista sua ei milloinkaan...

[Ei otsikkoa]

Aina välillä on öitä,
kun ei vaan nuku koko yönä
ja seuraavana päivänä yrittää hymyillä kuin kaikki olisi ihan hyvin.

Vihaaminen olisi varmaan helpompaa

Kun osaisi edes olla vihainen ja suuttunut!
En osaa, vaan turta ja mykistynyt,
en pysty sanomaan mitään, vain tänne - jotain.
Vain sormillani.
Sormillani ajattelen muutenkin paljon selkeämmin.

Tänään satoi lunta, se oli perseestä.
NYT PITÄISI OLLA KEVÄT!
Hyvä asia on se, että ne romanikerjäläiset painuvat takaisin keväiseen kotimaahansa, kun tänne tuleekin takatalvi. Jospa lunta sataisikin koko kesän!

Tulisipa kuka tahansa
ja vihaisi minut pilalle!

Minä en pysty nyt nukahtamaan.
Enkä minä pysty nyt puhumaan sinulle.

Ei riitä, että laittaa silmät kiinni

Kello on 03.

Arkena.

Enkä saa unta.

Ihan liikaa tippoja, tyyny on märkä.

Onneksi edes pesin ripsivärin pois,

ettei se taas leviä.

Vanhat jäljet kun näkyvät edelleen.

Ensi kerralla lekurilla kitisen,

että saan lisää unilääkkeitä.

Piste.

Kuuleeko kukaan - Nimetön

Vittu kun nää asiat tajuais kerralla,

eikä roikottaisi itseään typerästi hirressä vuosia.

Olen idiootti.

***

Tähän tuli tauko. Harvoin vaivun niin sikiöksi, että sormet vain putoavat tietokoneen näppäimiltä syliin, rutistavat lammasta tai tyynyä, toista tyynyä joka nyt myöskin on aivan märkä. Vittu.

Kun tulin suihkusta, huomasin että jätin koneen auki ja tämän kesken. Oppisinkohan joskus viemään asiat kerralla loppuun?

***

Still fucking 16 points.

Ne ei koskaan kuitenkaan laske.

Ei ne ehkä koskaan "ehdi" - -

Aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika; On siis täysin turha olettaa, et ulos pääsy olis luvassa, vaikka koittanut olen antaa aikaa, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika. AIKA!

Nyt kello on 04.

Tunti on kulunut.

Kuinka paljon aikaa on yksi tunti?

Kuinka monta niin monta "kuinka paljon aikaa on yksi tunti"-yksikköä mahtuu ihan vitun liian moneen vuoteen?

Kuinka paljon aikaa on "liian" kauan? Entä "vitun liian" kauan?

Aika on jo kirosana,

kuten taide on kirosana.

Iloinen päivä

Iloinen ja onnellinen ovat kaksi eri asiaa,
aivan kuin tarve ja halu.

Minulla on uusi iloinen ystävä, iloinen kääpiö,
joka hakee minulle yöllä hyllystä maidon
kun se mahtuu rakoihin ja minä amatzoni-norsu en!

Tänään oli jälleen uskomattoman outo päivä!
Sinäkin lopulta kuuluit siihen, sinä soitit minulle,
hetken tauon jälkeen.

Sinä vain kiukuttelit, sinulla oli paha mieli.
Enkä minä edes jaksanut lohduttaa sinua madellen jaloissasi,
sinun täytyy myös kunnioittaa minua.
Minä ymmärrän, että sinä olet keskellä elämäsi isointa myllyä,
mutta minun myllyni siivet ovat hidastuneet, lähes pysähtyneet,
sillä minun myllärin vuodet alkavat olla jo käsitellyt,
sinun ei, sinun myllysi siivet viuhtovat ympäri huimaa tahtia!
Katsoisitpa sinä elävää esimerkkiä aivan vieressäsi,
mutta sinä tiuskit, ettei sinua saa verrata mihinkään.

Marble Sounds - Come Here :)

Olisitpa sinä tässä, tai minä siellä ja minä voisin halata sinua,
rutistaa edes millin tuosta sinun pahasta olostasi pois.

Olla iloinen on eri asia, kuin olla onnellinen.
Tänään olin paljon iloinen, eilen olin paljon iloinen...

Mutta junassa Sinun kanssasi, vaikka kun kaikki menee ihan pieleen,
kaikissa Sinun soittamissasi private keikoissasi,
Sinun kanssasi rinteessä,
ihan missä vaan
olen onnellinen.

:)

Harmi ettei tämä toisesta syttyvä inhimillinen ja kupliva onnellisuus ole molemminpuoleista...

Nyt sinä et aiheeksi kelpaakaan

Näin minä kirjoitan varsinkin tänne todella harvoin! Tänään oli erittäin hyvä päivä! Ihan käsittämättömän hyvä päivä, hymyilin paljon ja minä olin kaukana sinusta, enkä kuullut sinusta! Silti oli hyvä päivä!

Eli on vielä toivoa päästä yli sinusta.

Aamulla paistoi aurinko. Toisinaan olen alakuloinen, surullinen, enkä lähde ulos ollenkaan, jos aurinko paistaa, sillä tuntuu että se vain nauraa minulle, minun mukulaisille polvilleni. Mutta tänä aamuna aurinko paistoi lempeästi. Aamupäivän vietin aurinkoisessa Suvilahdessa, eikä se ollut ollenkaan kummallista, se "taisteleminen"... Se oli oikeastaan erittäin seksuaalista. Kai se on joku tämän elämän vaiheen hetkellinen teema. Olkoon jos on! Turha sitä ressata!

Menin kouluun, söin opettajamme kanssa HUI ja muistin salamana, kuinka sinä aina lounastat opettajesi kanssa, puhut heidän kanssaan yleispätevistä ja syvällisistä aiheista, toisinaan kai miesopettajat ihastuvat sinuun, harvinaiseen tyttöön. En ihmettele, minäkin ihastuin sinuun, sitten rakastuin. Sinä oletkin sellainen ainutlaatuinen ja uskomaton.

Otin suuren hyvän kahvin luennolle mukaan.

Luento oli mielenkiintoinen, syvällinen ja sai taas ajattelemaan kirjoittajuuttani uudesta näkökulmasta. Surrealistinen dadaisti taitaa saada lisää ravisteluita. Haluaisin puhua kanssasi lisää teatterista, taiteesta ja taiteen työstä kentällä, mutta nyt sinulla taitaa olla liikaa muuta ajateltavaa. Harmi. No minä odotan. Enhän minä kai muutakaan voi!

Minulla on nykyään mukavia koulukavereita, joiden edessä uskallan olla herkillä, puskea itseäni äärirajoille ja miettiä ääneen vajain huonoin lausein ja he eivät naura. Ne minun vanhat koulukaverini nauroivat aina minulle. Sitten minä aloin vihata heitä.

Kun tulin töistä kotiin, jaksoin tiskata! Se varsinkin muistutti sinusta. Miten ihmeessä sinä pidät siitä!? Istun sängyllä, valmiina yrittämään nukahtamista, eilen siitä ei tullut mitään. Nukuin viime yönä neljä tuntia, levottomasti. Yritin pyöriä sängyssä, mutta se viime lauantainen rinteessä lautailu kanssasi sattuu yhä. Se vaalea kiharatukkainen koulukaveri nauroi tänään vesipolvelleni. Onhan se hauska, kuulostaa varmasti mikroskooppisella tasolla aivan vesisängyltä.

Leivoin luomuleipää ja keitin jenkeistä saamaani inkivääriteetä. Sinä et olisi tätä juonut, etkä tätä leipää syönyt - ja kun minä tajusin sen, nauroin. Ääneen kovaan nauroin keittiössäni, lennätin kauraleseitä pitkin keittiön lattiaa. Niitä löytyy sieltä varmaan vielä kesäkuussa. Olen minä niin onneton kotirouva.

Kirjoittaja minä olen. Minä en tiedä, mikä sinä olet.
Mutta minä rakastan sinua.
Ota sinä aikaa niin paljon kuin sinä haluat ja tarvitset.

Sovimme tänään sen toisen vaaleatukkaisen koulukaverini kanssa,
että lähdemme tyttöjen juhliin.
Emme me sieltä ketään iske,
hän haluaa aviomiehen vaikka onkin biseksuaali, ja minä en juuri nyt
vielä ainakaan
pysty kuvittelemaan ketään toista kuin sinut.
Mutta minä haluan kokemuksia,
minä haluan elää
vaikka ilman sinua!
Mistä minä muuten kirjoitan, kun tähän asti kaikki tekstini kertovat vain sinusta!

Minun täytyy löytää uusi aihe, sillä uutta näkökulmaa on niin vaikea sinusta löytää. Rakkaus teki minusta syvän, mutta sokean. Tarvitaan siis uusi aihe. Nyt sinä et kelpaa. Niin opin tänään koulussa.

Vaikea nukahtaa jälleen

Olo on kuin invalidilla,

joka paikkaan sattuu, eikä keho vaan nyt toimi...

Päivä päivältä se toki on parempi ja ehkä

lauantaina uudestaan laskemaan!

Ehkä! Ehkä! Ehkä!

En saa unta.

En halunnut tänään puhua kanssasi taas niistä isoista kysymyksistä,

anteeksi etten tänään jaksanut...

Yritän saada tolkun omista ajatuksista;

"Mitä minä tarvitsen? Mitä minä haluan?"

Kaikkihan tietää, että ne ovat eri asioita.

Minä haluan oleilla kanssasi, olla vaan ja antaa ajan kulua,

koska aina sinun kanssas vietetyn ajan 

tunnen rikkaaksi, kylläisemmäksi ja paremmaksi. Sellaista rikasta aikaa kaipaan paljon lisää! Ja kaipaisin sitä varmasti muiltakin ihmisiltä, jos samalla tavalla kokisin heidän kanssaan vietetyn ajan erittäin rikkaaksi. Olen sitä paitsi seurassasi paljon parempi ihminen, kuin monen muun seurassa.

Mitä ihmettä sinä aina teet minulle!?

Enkä minä tiedä, mitä minä tarvitsen.

Bikinit

Osaan nauraa kuin delfiini,
en uida aivan yhtä sulavasti ja lujaa,
mutta kyllä minä sinut voitan.

Minä sain äidiltäni lahjaksi yli vuosi sitten
tumman luumun väriset bikinit,
aivan tavalliset,
yksiväriset,
eikä ollenkaan minun tyyliä.

Sen sijaan ne saattaisivat sopia sinulle,
ainakin minä haluaisin nähdä ne päälläsi,
ovathan ne eri mallia kuin ne sinun toiset,
jotka olen päälläsi nähnyt, ne ruskeat,
en edes muista nähneeni sinulla muita bikineitä.
Onko sinulla edes muita bikineitä?
No nyt sinulla on ainakin kahdet,
ruskeat ja luumun väriset.

Värin tiedän sopivan sinulle,
mallista en tiedä.

Heitä pois, jos et käytä.
En minäkään niitä käytä.
On minulla jo seitsemät kivat bikinit entuudestaan.
Minä käytän niitä.

Hengitä

Sinä hoet minulle,

että pitäisi rentoutua,

mutta niin minäkin hoen sinulle!

Eikö kumpikaan tottele toista samaan aikaan?

Niin että voisimme yhdessä yhtä aikaa vaan relata?!

Hitto että on hankalaa.

Ärsyttää oikein.

Moni lähtee lomalle tuulettamaan päätään,

jotta saisi etäisyyttä arjen hetkestään.

Miten lähdetään lomalle tuulettamaan päätään,

jos tavoite on ottaa etäisyyttä ja lomaa omasta itsestään?

Siksi minä sanon nyt sinulle,

ja toivon että joku päivä kuuntelisit,

että vain hengittäisit.

Olisipa edes yksi välipäivä

Neljä viikkoa,
tasan kuukausi
kun minä sanoin, taoin ennen kaikkea itselleni päähäni,
että on aika kadota ja alkaa elää itse ja yksin,
ilman sinua.
Ihan sama, mitä tahansa muuta, mutta ilman sinua!
Mutta jos elämän käsikirjoittaa etukäteen,
se tekee täyskäännöksen.
Milloin oppisin sen?

Sinä annoit jälleen yhden minun unelmistani toteutua.
Kuinka monta unelmaani sinä vielä muka voit toteuttaa?
Onko olemassa jokin määrä,
kuinka monta unelmaa yksi ihminen voi toiselle ihmiselle auttaa toteutuvan?

Sinun elämäsi ehkä isoin mylly pyörähti alkuunsa
tasan kuukausi,
neljä viikkoa sitten.
Minun myllyni kaipaisi nyt hengähdyksen,
edes yhdeksi päiväksi,
näistä aiheista,
sillä minulle tämä on ollut arkipäivää jo vuosia
itseni kanssa.
Sinun kanssa juttu onkin sitten aivan toinen...