Kun kaikki mustavalkoista on

"Kun joku on mustavalkoista,
aina kerrallaan se tarraa kiinni
kahleista
jotka meitä täällä sinnikkäästi paikallaan pitelee.

Niinä päivinä heräilin unesta,
mutten koskaan ajoissa henkeä vetänyt
että olisin ehtinyt herätä
samaan aikaan muiden kanssa.

Kun joku on mustavalkoista,
aina kerrallaan se tarraa kiinni
valheista
jotka meitä täällä sinnikkäästi paikallaan pitelee.

Niinä päivinä heräilin unesta,
mutten koskaan ajoissa henkeä vetänyt
että olisin ehtinyt herätä
samaan aikaan muiden kanssa.

Hitaus,
mikä ihana tekosyy,
kun kaikki mustavalkoista on."

Tanssisitko kanssani tänä keväänä?

Ihana sellainen kevät,
mikä avautuu aurinkona silmille.
Ja avaamaan saa silmämme
elämään talven yli.
Puuttuuko tällainen kevät:
EI!

Se vasta hymyilyttää,
hymyilyttää, hymyilyttää niin
ja tanssi jatkukoon taivaisiin!

Ei kukan kauneus jää huomaamatta.
Ei taivaan pilvi saarra katsetta.
Ei yksikään lintu jätä laulamatta.

Tänä keväänä vesi saa vapaana virrata.
Hukkuvat joet purojen alle.

Hymyilyttää, hymyilyttää niin!
Saa tanssi jatkua taivaisiin!
Jos vain tanssisit kanssani niin?

Kauniisti

"Voit sulkea jo silmät, tiedän missä perhosen nykyään lentelevät."

Varjoonsa kahlittu

Voimaton olo hakkaa selästä sisään.
Vielä tänään on pimeää.
Mikään ei tunnu miltään,
kun mitään ei (enää) pelkää.
Seison hangella varjossa hiljaa.

Yksi viiltävä routa riittää kohmettamaan.
Vielä tänään on pimeää.
Huusit: "Anna mun mennä,
revin siivet selästä!"
Siinä valossa mitään en nähnyt.

Multa siivet sä saisit
jos lentää jaksaisit.
Puhkuu tuuli, virtaa vesi tässä maassa.
Onhan se aivan selvää,
ehkä täytyy mun myöntää,
ettei pieni voi kahlittuna lentää.
Ettei pieni voi kahlittuna lentää.

Hento Hiletys, Tuuli Soi

"Viiletys söpö hento hiletys, tuntuva luissa asti kun tuuli soi. Vauhdissa ilmassa ihmetys, läpi aavojen kun kaunis soi. Ja laulussa mukana koko kuoro, joka ilmalla äänellään muotoilee. On hetki kaunis hymyilen, sen läpi elän hyräillen."

Harmi laulunkirjoittamisenvaikeudesta

Mistä kirjoitan hyvän laulun?
Miten lauluja kirjoitetaan?

"Kuuntele toista, opi korvallasi.
Ammenna luottamusta jo olevasta.
Hengitä siitä."

Sanotaan.

Elämä hoi!

Elämä hoi,
miksi päätäni potkit?
Miksi särkyä aiheutat,
kulutat luuta?
Mikset avukseni viitsisi
mukavakin olla?

Elämä hoi,
mikset suoria vastauksia osaa jo antaa?
Milloin opetat muuten kuin kovalla kädellä?
Mikset vain avukseni viitsisi olla?

Elämä on maailman elämää.

Vihaatko minua niin paljon, koska en ole maailman?
Etkö käsitä, että minä kirjoitan maailmasta,
kirjoitanhan siis sinusta!
Vihaatko minua niin paljon, koska en taivu tahtoosi kuin tangon nainen?

Otan mahdollisuuteni. Pidän sen.
En kysele, olen onnellinen.

No tätä yötä ja päivää on vielä jäljellä

Päivät järjestyksessään.
Tukka nostettu pois silmiltä.
Tänään olen maiseman kahleissa
rikkoutuneella katseella.
En osaa selittää
yhtään enempää.

Dramaturgia vei selittämisenlahjani,
olen onneton.

Toinen kuppi kahvia yöhön
ja kynä savuaa.
Se osaa vielä selittää,
kiitos.

Jouluyö, juhlayö

Jouluyö,on juhlayö.
Nyt päättynyt, kaikki stressi ja työ.
Yksin vain valveilla,
kaikkien muiden nukkuessa.
Seimikätkyessään,
seimikätkyessään.

Jouluyö, on juhlayö.
Paimenill' - ja nyt mulla on työ.
Lie joskus joku ilmoittanut mulle:
"Suuri koittanut aika on kirjoittaa!
Impulssi syntynyt on!
Impulssi syntynyt on!"


Jouluyö, on juhlayö.
Täytetty pian on työ.
Olkoon kunnia onnistumiselle,
Joulurauhaa jokaiselle!
Olkoon suosio suur',
olkoon vielä jonain päivänä suosio suur'.

Hetken ajatus: Teksti on aina tilaus

Aina kun uusi teksti aloittaa pyörintänsä, sanat alkavat löytää paikoilleen ja rakenteet muodostavat toivottavasti jotain rumaa ja jotain kaunista, jotain hedelmällisyyttä keskustelussa... on jokainen teksti aina tilaus jostakin. "Runo nimellä Sateenkaaren päässä." Ja minä kirjoitan tilausta vastaavan tekstin.

Tehtävänanto täytyy aina lukea tarkkaan, sitten täyttää ja lopuksi antaa vielä vähän jotain, mitä tilaaja ei ehkä edes tiennyt haluavansa...

Olen toisaalta huomannut, että tekstini tilaajaksi käy yhtä hyvin "maailma". Samoin kuin isä pyytää runoa, ohjaaja käsikirjoitusta voi ohi ajava linja-auto pyytää novellia.

Tämä maailma riittää myös tilaajaksi, kunhan olen tilaajalleni avoin ja lempeä, kunnioittava ja tasavertainen hänen kanssaan. Ylpeänä ei voi kirjoittaa kuin kalskeaa tekstiä.

Pala elämää nyt

On ollut jotenkin epätodellinen olo.
Mikään ei tunnu miltään
tai kaikki tuntuu aivan kaikelta.
On ollut jotenkin täysi olo.
Asiat vain vellovat mielessä,
eikä kuitenkaan osaa enää ajatella mitään.
On ollut jotenkin aivan tyhjä ja palanut olo.

Koko ajan väsyttää. Olen nukkunut kohta viikon.
Silti vieläkin keho huutaa lepoa.
Haluan vain olla ja olla,
lähteä ja mennä ystävien kanssa,
riepottaa tukkaa tuulessa ja kuvitella taivaalle tuhat tähteä lisää.
Sellainen, sellainen, sellainen kevät odottaa
kun antaa odottaa.
Keväällä olen syntynyt.

Ja joka kevät ansaitsen syntyä uudestaan,
vähän joka kerta.

Tänään olen kaunis

Tänään olen kaunis,
en pyristele vastaan.
Tänään olen kaunis,
en ota ketään huostaan.

Ehkä vielä huomenna,
olen yhtä kaunis.

Niin minusta tulee ammattikirjoittaja

Minä olen riittävän vahva.
Minä jaksan yrittää,
kun sydän sen haluaa.
Minä en sorru työn alle.
Minä jaksan vielä uskoa,
että ennemmin tai myöhemmin - -
että kyllä joku aina tukee,
kyllä minä pystyssä pysyn
ja siitäkin vahvistun.
Pitää vaan antaa mennä.

Niin minusta tulee ammattikirjoittaja.

On aika sanaton olo

On aika sanaton olo
sinun rehellisyytesi edessä.

Tiedänhän minä, tiedänhän…

On aika sanaton olo
sinun rehellisyytesi edessä.

Sitten nyökytän. Katson kun pitää
ja haluan…

On aika sanaton olo,
samaan aikaan kun kumarran kiitoksen,
toivon että voin korjata kolarissa särkyneet.

Sitten huomenna
kun kolaripaikkakin on siivottu,
kun en enää nyökytä vaan katson ihan muualle minne pitää,
minne haluan,
kiitettyäni ja toivottuani,

päätettyäni,

että sanattomuuden minä haluan ja minun pitää
korvata sinun rehellisyytesi edessä,

vai millä minä halusinkaan kiittää ja korjata.

Ja sitten sinä nyökytät.

Viimeinen "hetki ennen huomista"

Tässä vielä viimeisellä hetkelläni tietokoneellani istuessa sitä jää miettimään, minne se kaikki aika katosi. Minne katosivat kaikki kaunis, kaikki se minkä päälle sitä elämänsä oli luullut rakentavansa.

Tämä on viimeinen hetki ennen huomista koitosta.

Koitos, se on se oikea sana - ehdottomasti.

"Lintu löytää kotiinsa
jos koti on sillä paikalla
kun sivummalle nostaa sen
ehdollistaa eläimen
luonnollisen varmuuden
kesken oleminen
merkki on elämisen
oksan liike -
kesken."

Tästä mennään ja valtio maksaa viulut.