Sinä siinä

Sinä siinä
puhelin, tekstiviesti, sähköposti
kaikki on tyhjää
olisipa minulla faksi.
Siihen minä voisin piirtää.

Jos oikein hihkun, jaksan näyttää iloiselta.
Uusille ystävilleni minä yritänkin sitä!
Minun pitää olla uusi-Minä!
Minun vanha-Minä on ihan typerä.

Niin olet sinäkin.

Sanaton olo

Tässä se sanaton olo on.
Kuvaan sitä sanoin.

Tänään Bon Iver laulaa minulle,
jotta pysyisin jossain ryhdissä.

Töölönlahti on kaunis,
siinä voi tahtoessaan kellua ja sitten kuolla.
Elämässä voi aina kuolla
ja saada turpaan.

Laatikko: siinä on ikävä.
Vien laatikon kaatopaikalle, ajan jätejyrällä päältä
ja tulen kotiin.
Ikävä on vastassa sohvalla, sängyllä,
jääkaapissa, kellorasiassa, t-paidassa
ja sinun hammasharjassa kylpyhuoneessa.

Äärimmäisen ruma

Juuri sellainen olo
on nyt
että olen äärimmäisen ruma
vastenmielinen
haisen pahalle ja kiroan
vittu
Niinpä.

Jos liika kehuminen kääntää olon rumaksi niin kääntääkö äärimmäinen ruma olo minut kauniiksi?

Ei.
Minä en ole mikään jumppapallo!

Ikävä on pysyvä 2

3.1.2012 kirjoitin...

"Miltä tuntuu elää kuolleena
sisältä täysin tyhjänä
jatkuvassa ikävässä
tekohymy huulilla"

ENÄÄ EI TARTTE KYSELLÄ KUN KYLLÄ MINÄ OLEN OPPINUT!

Voisiko olla jo mun vuoro?

Suklaapalan krapula

Ahdistus

darrasta, rahasta, työstä ja koulusta

se että on

tai ei ole

Suklaapala kietoutui minuun

ainakin jo toistamiseen

kun minä puskin silmistäni ikävää purona ulos

Suklaapala on tärkeä,

jokaisella naisella täytyy olla pala suklaata käsilaukussa:

minä tein taas virheen,

ostin eilen kaupasta laukkuuni NOUGAT-patukan.

Se ei ole suklaata.

Siitä se itkukin varmaan taas tuli...

   ...eikä nytkään yhtään sen enempää ole suklaata tätä itkua pelastamaan...

Linnut

Ei delfiinin tarvitse olla toisen delfiinin kanssa.

Minä aina sanoin,
että minun pitää saada uida vapaana kuin delfiini
ja että minun rinnallani saa uida,
mutta minä en ui kenenkään puolesta!!

Mutta minä en tajunnut,
että voihan delfiinin kanssa olla joku,
joka osaa lentääkin.

Minä voin nousta eväni kanssa pintaan,
minä voin hyppiä riemusta välillä ilmaan ja sinä voit liitää minun vierelläni
jos sinä olet lintu
vapaa kuin taivaan kappale...

Linnuista minä aina ajattelen sinua,
kuten tänään
kun katsoin harakkaa harmaalla taivaalla
lentämässä...

Kaikki asiat muistuttaa aina sinusta...

Minulle ei saa huutaa

Ei saa,
niin ei saa.

Minä lukitsen itseni,
kovemmaksi kuin voit uskoa.

Kun minua loukkaa riittävän usein,
minä en peruuta enää koskaan kylmästä vedestä pois

vaan jään sinne
kellumaan
kuten olisi jo monta kertaa pitänyt tehdä

miksi mä olen vielä täällä
miksi
miksi

...

..

.

Minä nukun itse

Minulla oli lapsena kirja
"Minä luen itse".
Se oli tavutettu, tarkoitettu retardeille, jotka yrittävät oppia lukemaan.
Viime yönä minä nukuin ensimmäistä kertaa piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkään aikaan
ilman mustaa karvaista lammastyynyä
Nikolai-Nikolei-Nikodemusta
enkä minä ajatellut illan viimeisenä ajatuksena sinua!

Aamulla ensimmäiseksi ajattelin, kun tajusin etten halannut aamulla elukkaa.
Ei haittaa, hymyilyttää!

Minä voin tästäkin selvitä,
nyt tuntuu siltä!
Kaija Koo sanoo, että ihan uskomattomista asioista voi selvitä.
Sinä olet ihan uskomaton, sinusta voi siis selvitä.
Tiedä se,
minä tiedän.

Minä en osaa unohtaa sinua

Minä muistan sinut
vaikka täällä olisi pimeää
tänään on

Olisimpa parempi kuin koskaan ennen,
muistettava ja helpommin rakastettava
minä en ole
minä olen vaikea

Minä en ole herttainen, minä olen äkäinen
Minä en jaksa miellyttää ketään
- paitsi sinua

Sinä sanoit viimeksi, että muka kuitenkin pidän sinun hoivaamisestasi
En pidä
mutta teen sen aina kun pyydät,
sillä minä rakastan sinua

Olisimpa minä helppo edes yhden päivän ajan!

Ikävä tuli jo, vaikka edelleen halaan sinua

Minä tunsin ikävän

vaikka olit edelleen syleilyssäni

ja minä sinun.

Sinä tartuit minuun lujemmin,

silitit hiuksiani kun itkin

vähän.

Minä rakastan sinua,

minä en halua ketään toista,

mutta minä en tällaisena kokonaan riitä sinulle

ja minä tiedän että vielä tulee päivä, että sinun täytyy lähteä

niin minä itken sitä jo valmiiksi

Sillä minä olen saanut sinulta jo kerran tuntea

mitä on jäätävän kova ikävä.

Minä tiedän.

Syyssade kastele minut!

Voi syksy!
Minä olen jo läpimärkä!
Minä tiedän mitä on kastua kokonaan!
Meikki on levinnyt pitkin poskia,
vaatteet valuvat päällä ja kylmä väristää sisällä.
Täällä sataa!
Minä rakastan Helsinkiä, sen kiskomatoja ja kohtaloita!

Minä olen elossa jälleen.
Minä olen vapaa lentämään
ja minä lennän!

Uutena asukkaana Helsingissä

Nyt minä olen täällä!

Minä jo rakastuin sinuun
Helsinki.

Minä rakastan sinun eläviä katuja,
ihmiskohtaloita
joista minä voin kirjoittaa!
Täytyy nähdä, jotta voi tehdä näkyväksi muille
niin
minä kirjoitan näistä kohtaloista.
Varmasti.

Minä rakastan luomukauppoja
ja minulla on jo kanta-asiakaskortti, vaikka olen ollut vasta pari päivää
täällä sinun sylissäsi
Helsinki.

Katupöly tietysti näin allergikkona vituttaa
mutta otetaan tähän väliin Repomiehen repliikki:
"LÄÄKKEET!"
Niillä eteenpäin, kunnes nenä tottuu.

Täällä minä olen syntynyt
tänne minä nyt palasin
enkä ihan heti kulu pois.

Minusta tuli näkyvä,
minusta ihmiskohtalosta:)

Lentäisin tuulessa

Jos minä saisin päättää,
kun  minä olen kuollut
minä haluaisin minut ripoteltavan
lentäväksi tuulen mukana
äärettömän meren yläpuolella

Koska rakastan istua tuulisilla kallioilla, järvien ja merien rannoilla,
istua keinussa kun tuuli riepottaa tukkaa
juosta hiukset auki lenkeillä,
vain jotta tuuli saa minut aina hetkeksi omakseen.

NP: Laura Närhi - Tuhlari

In some forest

Where are you?

My fairy can't find you anymore.

Joka päivä ja jokaikinen yö

Olen ylpeä
kun en ole sinusta puhunut kenellekään kahteen viikkoon!

Se ei kyllä tarkoita, ettenkö olisi ajatellut sinua:(

JOKA PÄIVÄ JA JOKAIKINEN YÖ