Olen valvonut jälleen monta yötä,
nukkunut vajaita unitunteja, heräillyt sähsähtäen ja hikisenä
peläten, että jotain on tapahtunut.
Ei ole.
Mitään ei tapahdu.
Sitten ahdistaa ja lopulta purskahdan itkuun, koska sinä...
Olen itkenyt tuhansia kyyneleitä, kertonut sinulle miltä tuntuu, kertonut kun jälleen romahdan, yleensä et vain osaa tulla vastaan... Se on sinun luonteesi, ja minä tiedän sen. Pyydät anteeksi, ettet arvosta minua tarpeeksi; välillä et arvostakaan; mutta koska rakastan sinua, minä kestän kaiken niin kauan kuin...
En olisi voinut uskoa, että joudun sanomaan sinulle hyvästi, mutta jäät silti
etsimään uuden rakkauden.
Särkee ja sattuu. Kaikkihan sen tietää, jotka ovat joskus rakastaneet ja siitä joutuneet luopumaan. Ehkä kokemus tekee minusta paremman kirjoittajan, ainakin itken enemmän.
Kerron sinulle kaiken paitsi yhtä asiaa.
Sen yhden asian kerroin sinulle kännissä.
Pelkäsin että suutut, et suuttunut.
Kun olen hiljaa, sinä aina pelkäät, että suutun. Me olemme kaksi suuttujaa!
Minäpäs karkaan Helsinkiin, muutan uusille kulmille kauaksi sinusta, puolitan kaiken omaisuuteni ja etsin uudet kaverit. Kirjoitan paljon, pyhitän työnteolle koko vuoteni Helsingissä!
JA MINÄ TOIVON, ETTÄ MINÄ UNOHDAN SINUT JA RAKASTUN UUDELLEEN SELLAISEEN IHMISEEN, JOLLE MINÄ RIITÄN JUURI TÄLLAISENA :> Sinulle minä en riitä tällaisena koskaan, tiedät sen itsekin.
Tunteista täytyy päästä yli,
tavaroihin ei saa kiintyä ja täytyy uudistua.
Ensin kirjoitetaan paperille, mitä osa-alueita elämässä on, mitkä millään tavalla ärsyttää. Sitten jokaisen osa-alueen viereen kirjoitetaan konkreettinen ratkaisu/teko, kuinka kohti muutosta päästään!
Enhän minä muuta haluaisi kuin seikkailla sellaisen ihmisen kanssa, joka rakastaa minua ja haluaa minut juuri tällaisena - pitkin maailmaa tietokoneen kanssa kokien maailman ja useita tarinoita ja kirjoittaa kaikki ne luettavaksi muille! Sitä minä haluan :>
Luulin että sinä olet sellainen seikkailija,
mutta et sinä ollutkaan:>
Täytyy siis itse lähteä seikkailemaan, jotta voi löytää seikkailijakumppanin, sillä etsivä aina löytää, vaikka se veisi kuinka kauan tahansa! Äiti opetti:>
2 kommenttia:
Nyt on pakko heittää kommenttia. Liikutuin. Kovasti.
Kirjoitat hyvin ja koskettavasti. Tarkkasilmäisesti. Samaistuttavasti.
Liityin lukijaksesi :)
Elena, http://myotajavastamaessa.blogspot.fi/
Kiitos kaunis:) Onko liian karua sanoa, ettei näitä tunteita ja asioita tarvitse keksiä... tätä se on, se "hetki ennen huomista".. ja taas nukahdan ikävässä ja haikeana.
Rakastuminen, ikävä.. plaah on ihan perseestä... :)
Lähetä kommentti