Tässä menee tie, siitä linja-auto tuli - ja siitä minä kävelen takaisin kotiin
kun kyllästyn sinun huojuviin heiniisi pelloilla.
Tämä on ollut pitkään hyvä pakopaikka,
jonne olen voinut oksentaa kaikki olot.
Varsinkin ne huonot ja synkät.
Toivon, että voisin vielä joskus palata tähän Hetkeen
ennen huomista... mutta minä kirjoitan Sinusta tästä lähtien muualle...
Harmi, että minun täytyy tästäkin Sinun vuoksesi luopua,
mutta jos minä jään tänne,
sinä et koskaan herää
Kun minä lähden nyt,
minun muistiini viimeiseksi päiväksi jää yksi elämäni onnellisimmista päivistä -
lankkulaudan talvipäivä -
ja olen ikuisesti kiitollinen ja onnellinen, että sain viettää sen juuri Sinun kanssasi.
Sinä et ole kanssani onnellinen, enkä minä riitä sinulle...
Me taidamme sittenkin haluta elämältä niin eri asioita...
Minä olen onnellinen kun sinä olet.
Tule onnelliseksi, tulethan!
Minä en tahdo räätyä, sillä siten kaikki menee ohi,
eikä yksikään päivä ole merkityksellinen
eikä mikään tunnu enää miltään.
Sinun kanssasi moni päivä muuttui merkitykselliseksi!
Siksi sinä olet ainutlaatuinen!
Minä haluan oppia tuntemaan jääkylmän, tulikuuman
niin kuin Sinun kanssasi opin tuntemaan!
Se on elämää!
Elämää pitää haluta!
Tarve ja halu ovat eri asioita: mitä sinä tarvitset, mitä sinä haluat.
Tässä menee tie, siitä linja-auto tuli
kuten silloinkin, kun linja-auto vei meidät istumaan viikoksi pimeään, järven yläpuolelle kallion reunalle, and we just are...
Ehkä metsän keskellä oli lampi, ja me kalliolla korkealla sen rannalla...
Ja me puhuimme läpi yön!
- ja siitä minä kävelen takaisin kotiin
kun kyllästyn sinuun huojuviin heiniisi pelloilla.
Sinuun minä en kyllästy koskaan, mutta ne sinun huojuvat ajatuksesi,
jotka pompottavat minun lasikupua niin kauan, että se menee särki -
niihin minä olen väsynyt
ja minä itken, koska se sattuu.
En minä tiedä, mikä ihme meissä oikein syttyi.
Enkä minä tiedä, mitä pitäisi tapahtua,
että vielä sytyttäisin pimeällä tielläni lyhdyn,
jotta sinä näkisit, missä kohdassa tietä minä kuljen...
En minä tiedä, että mitä.
Minä olisin vain halunnut olla ja hengittää kanssasi.
Just as we Are.
Mutta minä en tällaisena riitä sinulle.
Ole itsellesi lempeä, minä pyydän.
Minä ajattelen sinua
ehkä ikuisesti...
Minä muistan sinut, sinut upean ja ainutlaatuisen,
ehkä ikuisesti...
Minä rakastan sinua
ehkä ikuisesti...
***
Toista sua ei milloinkaan...
torstai 11. huhtikuuta 2013
maanantai 8. huhtikuuta 2013
[Ei otsikkoa]
Aina välillä on öitä,
kun ei vaan nuku koko yönä
ja seuraavana päivänä yrittää hymyillä kuin kaikki olisi ihan hyvin.
kun ei vaan nuku koko yönä
ja seuraavana päivänä yrittää hymyillä kuin kaikki olisi ihan hyvin.
Vihaaminen olisi varmaan helpompaa
Kun osaisi edes olla vihainen ja suuttunut!
En osaa, vaan turta ja mykistynyt,
en pysty sanomaan mitään, vain tänne - jotain.
Vain sormillani.
Sormillani ajattelen muutenkin paljon selkeämmin.
Tänään satoi lunta, se oli perseestä.
NYT PITÄISI OLLA KEVÄT!
Hyvä asia on se, että ne romanikerjäläiset painuvat takaisin keväiseen kotimaahansa, kun tänne tuleekin takatalvi. Jospa lunta sataisikin koko kesän!
Tulisipa kuka tahansa
ja vihaisi minut pilalle!
Minä en pysty nyt nukahtamaan.
Enkä minä pysty nyt puhumaan sinulle.
En osaa, vaan turta ja mykistynyt,
en pysty sanomaan mitään, vain tänne - jotain.
Vain sormillani.
Sormillani ajattelen muutenkin paljon selkeämmin.
Tänään satoi lunta, se oli perseestä.
NYT PITÄISI OLLA KEVÄT!
Hyvä asia on se, että ne romanikerjäläiset painuvat takaisin keväiseen kotimaahansa, kun tänne tuleekin takatalvi. Jospa lunta sataisikin koko kesän!
Tulisipa kuka tahansa
ja vihaisi minut pilalle!
Minä en pysty nyt nukahtamaan.
Enkä minä pysty nyt puhumaan sinulle.
Ei riitä, että laittaa silmät kiinni
Kello on 03.
Aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika; On siis täysin turha olettaa, et ulos pääsy olis luvassa, vaikka koittanut olen antaa aikaa, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika, aika. AIKA!
Nyt kello on 04.
Arkena.
Enkä saa unta.
Ihan liikaa tippoja, tyyny on märkä.
Onneksi edes pesin ripsivärin pois,
ettei se taas leviä.
Vanhat jäljet kun näkyvät edelleen.
Ensi kerralla lekurilla kitisen,
että saan lisää unilääkkeitä.
Piste.
Vittu kun nää asiat tajuais kerralla,
eikä roikottaisi itseään typerästi hirressä vuosia.
Olen idiootti.
***
Tähän tuli tauko. Harvoin vaivun niin sikiöksi, että sormet vain putoavat tietokoneen näppäimiltä syliin, rutistavat lammasta tai tyynyä, toista tyynyä joka nyt myöskin on aivan märkä. Vittu.
Kun tulin suihkusta, huomasin että jätin koneen auki ja tämän kesken. Oppisinkohan joskus viemään asiat kerralla loppuun?
***
Still fucking 16 points.
Ne ei koskaan kuitenkaan laske.
Ei ne ehkä koskaan "ehdi" - -
Nyt kello on 04.
Tunti on kulunut.
Kuinka paljon aikaa on yksi tunti?
Kuinka monta niin monta "kuinka paljon aikaa on yksi tunti"-yksikköä mahtuu ihan vitun liian moneen vuoteen?
Kuinka paljon aikaa on "liian" kauan? Entä "vitun liian" kauan?
Aika on jo kirosana,
kuten taide on kirosana.
perjantai 5. huhtikuuta 2013
Iloinen päivä
Iloinen ja onnellinen ovat kaksi eri asiaa,
aivan kuin tarve ja halu.
Minulla on uusi iloinen ystävä, iloinen kääpiö,
joka hakee minulle yöllä hyllystä maidon
kun se mahtuu rakoihin ja minä amatzoni-norsu en!
Tänään oli jälleen uskomattoman outo päivä!
Sinäkin lopulta kuuluit siihen, sinä soitit minulle,
hetken tauon jälkeen.
Sinä vain kiukuttelit, sinulla oli paha mieli.
Enkä minä edes jaksanut lohduttaa sinua madellen jaloissasi,
sinun täytyy myös kunnioittaa minua.
Minä ymmärrän, että sinä olet keskellä elämäsi isointa myllyä,
mutta minun myllyni siivet ovat hidastuneet, lähes pysähtyneet,
sillä minun myllärin vuodet alkavat olla jo käsitellyt,
sinun ei, sinun myllysi siivet viuhtovat ympäri huimaa tahtia!
Katsoisitpa sinä elävää esimerkkiä aivan vieressäsi,
mutta sinä tiuskit, ettei sinua saa verrata mihinkään.
Marble Sounds - Come Here :)
Olisitpa sinä tässä, tai minä siellä ja minä voisin halata sinua,
rutistaa edes millin tuosta sinun pahasta olostasi pois.
Olla iloinen on eri asia, kuin olla onnellinen.
Tänään olin paljon iloinen, eilen olin paljon iloinen...
Mutta junassa Sinun kanssasi, vaikka kun kaikki menee ihan pieleen,
kaikissa Sinun soittamissasi private keikoissasi,
Sinun kanssasi rinteessä,
ihan missä vaan
olen onnellinen.
:)
Harmi ettei tämä toisesta syttyvä inhimillinen ja kupliva onnellisuus ole molemminpuoleista...
aivan kuin tarve ja halu.
Minulla on uusi iloinen ystävä, iloinen kääpiö,
joka hakee minulle yöllä hyllystä maidon
kun se mahtuu rakoihin ja minä amatzoni-norsu en!
Tänään oli jälleen uskomattoman outo päivä!
Sinäkin lopulta kuuluit siihen, sinä soitit minulle,
hetken tauon jälkeen.
Sinä vain kiukuttelit, sinulla oli paha mieli.
Enkä minä edes jaksanut lohduttaa sinua madellen jaloissasi,
sinun täytyy myös kunnioittaa minua.
Minä ymmärrän, että sinä olet keskellä elämäsi isointa myllyä,
mutta minun myllyni siivet ovat hidastuneet, lähes pysähtyneet,
sillä minun myllärin vuodet alkavat olla jo käsitellyt,
sinun ei, sinun myllysi siivet viuhtovat ympäri huimaa tahtia!
Katsoisitpa sinä elävää esimerkkiä aivan vieressäsi,
mutta sinä tiuskit, ettei sinua saa verrata mihinkään.
Marble Sounds - Come Here :)
Olisitpa sinä tässä, tai minä siellä ja minä voisin halata sinua,
rutistaa edes millin tuosta sinun pahasta olostasi pois.
Olla iloinen on eri asia, kuin olla onnellinen.
Tänään olin paljon iloinen, eilen olin paljon iloinen...
Mutta junassa Sinun kanssasi, vaikka kun kaikki menee ihan pieleen,
kaikissa Sinun soittamissasi private keikoissasi,
Sinun kanssasi rinteessä,
ihan missä vaan
olen onnellinen.
:)
Harmi ettei tämä toisesta syttyvä inhimillinen ja kupliva onnellisuus ole molemminpuoleista...
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Nyt sinä et aiheeksi kelpaakaan
Näin minä kirjoitan varsinkin tänne todella harvoin! Tänään oli erittäin hyvä päivä! Ihan käsittämättömän hyvä päivä, hymyilin paljon ja minä olin kaukana sinusta, enkä kuullut sinusta! Silti oli hyvä päivä!
Eli on vielä toivoa päästä yli sinusta.
Aamulla paistoi aurinko. Toisinaan olen alakuloinen, surullinen, enkä lähde ulos ollenkaan, jos aurinko paistaa, sillä tuntuu että se vain nauraa minulle, minun mukulaisille polvilleni. Mutta tänä aamuna aurinko paistoi lempeästi. Aamupäivän vietin aurinkoisessa Suvilahdessa, eikä se ollut ollenkaan kummallista, se "taisteleminen"... Se oli oikeastaan erittäin seksuaalista. Kai se on joku tämän elämän vaiheen hetkellinen teema. Olkoon jos on! Turha sitä ressata!
Menin kouluun, söin opettajamme kanssa HUI ja muistin salamana, kuinka sinä aina lounastat opettajesi kanssa, puhut heidän kanssaan yleispätevistä ja syvällisistä aiheista, toisinaan kai miesopettajat ihastuvat sinuun, harvinaiseen tyttöön. En ihmettele, minäkin ihastuin sinuun, sitten rakastuin. Sinä oletkin sellainen ainutlaatuinen ja uskomaton.
Otin suuren hyvän kahvin luennolle mukaan.
Luento oli mielenkiintoinen, syvällinen ja sai taas ajattelemaan kirjoittajuuttani uudesta näkökulmasta. Surrealistinen dadaisti taitaa saada lisää ravisteluita. Haluaisin puhua kanssasi lisää teatterista, taiteesta ja taiteen työstä kentällä, mutta nyt sinulla taitaa olla liikaa muuta ajateltavaa. Harmi. No minä odotan. Enhän minä kai muutakaan voi!
Minulla on nykyään mukavia koulukavereita, joiden edessä uskallan olla herkillä, puskea itseäni äärirajoille ja miettiä ääneen vajain huonoin lausein ja he eivät naura. Ne minun vanhat koulukaverini nauroivat aina minulle. Sitten minä aloin vihata heitä.
Kun tulin töistä kotiin, jaksoin tiskata! Se varsinkin muistutti sinusta. Miten ihmeessä sinä pidät siitä!? Istun sängyllä, valmiina yrittämään nukahtamista, eilen siitä ei tullut mitään. Nukuin viime yönä neljä tuntia, levottomasti. Yritin pyöriä sängyssä, mutta se viime lauantainen rinteessä lautailu kanssasi sattuu yhä. Se vaalea kiharatukkainen koulukaveri nauroi tänään vesipolvelleni. Onhan se hauska, kuulostaa varmasti mikroskooppisella tasolla aivan vesisängyltä.
Leivoin luomuleipää ja keitin jenkeistä saamaani inkivääriteetä. Sinä et olisi tätä juonut, etkä tätä leipää syönyt - ja kun minä tajusin sen, nauroin. Ääneen kovaan nauroin keittiössäni, lennätin kauraleseitä pitkin keittiön lattiaa. Niitä löytyy sieltä varmaan vielä kesäkuussa. Olen minä niin onneton kotirouva.
Kirjoittaja minä olen. Minä en tiedä, mikä sinä olet.
Mutta minä rakastan sinua.
Ota sinä aikaa niin paljon kuin sinä haluat ja tarvitset.
Sovimme tänään sen toisen vaaleatukkaisen koulukaverini kanssa,
että lähdemme tyttöjen juhliin.
Emme me sieltä ketään iske,
hän haluaa aviomiehen vaikka onkin biseksuaali, ja minä en juuri nyt
vielä ainakaan
pysty kuvittelemaan ketään toista kuin sinut.
Mutta minä haluan kokemuksia,
minä haluan elää
vaikka ilman sinua!
Mistä minä muuten kirjoitan, kun tähän asti kaikki tekstini kertovat vain sinusta!
Minun täytyy löytää uusi aihe, sillä uutta näkökulmaa on niin vaikea sinusta löytää. Rakkaus teki minusta syvän, mutta sokean. Tarvitaan siis uusi aihe. Nyt sinä et kelpaa. Niin opin tänään koulussa.
Eli on vielä toivoa päästä yli sinusta.
Aamulla paistoi aurinko. Toisinaan olen alakuloinen, surullinen, enkä lähde ulos ollenkaan, jos aurinko paistaa, sillä tuntuu että se vain nauraa minulle, minun mukulaisille polvilleni. Mutta tänä aamuna aurinko paistoi lempeästi. Aamupäivän vietin aurinkoisessa Suvilahdessa, eikä se ollut ollenkaan kummallista, se "taisteleminen"... Se oli oikeastaan erittäin seksuaalista. Kai se on joku tämän elämän vaiheen hetkellinen teema. Olkoon jos on! Turha sitä ressata!
Menin kouluun, söin opettajamme kanssa HUI ja muistin salamana, kuinka sinä aina lounastat opettajesi kanssa, puhut heidän kanssaan yleispätevistä ja syvällisistä aiheista, toisinaan kai miesopettajat ihastuvat sinuun, harvinaiseen tyttöön. En ihmettele, minäkin ihastuin sinuun, sitten rakastuin. Sinä oletkin sellainen ainutlaatuinen ja uskomaton.
Otin suuren hyvän kahvin luennolle mukaan.
Luento oli mielenkiintoinen, syvällinen ja sai taas ajattelemaan kirjoittajuuttani uudesta näkökulmasta. Surrealistinen dadaisti taitaa saada lisää ravisteluita. Haluaisin puhua kanssasi lisää teatterista, taiteesta ja taiteen työstä kentällä, mutta nyt sinulla taitaa olla liikaa muuta ajateltavaa. Harmi. No minä odotan. Enhän minä kai muutakaan voi!
Minulla on nykyään mukavia koulukavereita, joiden edessä uskallan olla herkillä, puskea itseäni äärirajoille ja miettiä ääneen vajain huonoin lausein ja he eivät naura. Ne minun vanhat koulukaverini nauroivat aina minulle. Sitten minä aloin vihata heitä.
Kun tulin töistä kotiin, jaksoin tiskata! Se varsinkin muistutti sinusta. Miten ihmeessä sinä pidät siitä!? Istun sängyllä, valmiina yrittämään nukahtamista, eilen siitä ei tullut mitään. Nukuin viime yönä neljä tuntia, levottomasti. Yritin pyöriä sängyssä, mutta se viime lauantainen rinteessä lautailu kanssasi sattuu yhä. Se vaalea kiharatukkainen koulukaveri nauroi tänään vesipolvelleni. Onhan se hauska, kuulostaa varmasti mikroskooppisella tasolla aivan vesisängyltä.
Leivoin luomuleipää ja keitin jenkeistä saamaani inkivääriteetä. Sinä et olisi tätä juonut, etkä tätä leipää syönyt - ja kun minä tajusin sen, nauroin. Ääneen kovaan nauroin keittiössäni, lennätin kauraleseitä pitkin keittiön lattiaa. Niitä löytyy sieltä varmaan vielä kesäkuussa. Olen minä niin onneton kotirouva.
Kirjoittaja minä olen. Minä en tiedä, mikä sinä olet.
Mutta minä rakastan sinua.
Ota sinä aikaa niin paljon kuin sinä haluat ja tarvitset.
Sovimme tänään sen toisen vaaleatukkaisen koulukaverini kanssa,
että lähdemme tyttöjen juhliin.
Emme me sieltä ketään iske,
hän haluaa aviomiehen vaikka onkin biseksuaali, ja minä en juuri nyt
vielä ainakaan
pysty kuvittelemaan ketään toista kuin sinut.
Mutta minä haluan kokemuksia,
minä haluan elää
vaikka ilman sinua!
Mistä minä muuten kirjoitan, kun tähän asti kaikki tekstini kertovat vain sinusta!
Minun täytyy löytää uusi aihe, sillä uutta näkökulmaa on niin vaikea sinusta löytää. Rakkaus teki minusta syvän, mutta sokean. Tarvitaan siis uusi aihe. Nyt sinä et kelpaa. Niin opin tänään koulussa.
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Vaikea nukahtaa jälleen
Olo on kuin invalidilla,
joka paikkaan sattuu, eikä keho vaan nyt toimi...
Päivä päivältä se toki on parempi ja ehkä
lauantaina uudestaan laskemaan!
Ehkä! Ehkä! Ehkä!
En saa unta.
En halunnut tänään puhua kanssasi taas niistä isoista kysymyksistä,
anteeksi etten tänään jaksanut...
Yritän saada tolkun omista ajatuksista;
"Mitä minä tarvitsen? Mitä minä haluan?"
Kaikkihan tietää, että ne ovat eri asioita.
Minä haluan oleilla kanssasi, olla vaan ja antaa ajan kulua,
koska aina sinun kanssas vietetyn ajan
tunnen rikkaaksi, kylläisemmäksi ja paremmaksi. Sellaista rikasta aikaa kaipaan paljon lisää! Ja kaipaisin sitä varmasti muiltakin ihmisiltä, jos samalla tavalla kokisin heidän kanssaan vietetyn ajan erittäin rikkaaksi. Olen sitä paitsi seurassasi paljon parempi ihminen, kuin monen muun seurassa.
Mitä ihmettä sinä aina teet minulle!?
Enkä minä tiedä, mitä minä tarvitsen.
Bikinit
Osaan nauraa kuin delfiini,
en uida aivan yhtä sulavasti ja lujaa,
mutta kyllä minä sinut voitan.
Minä sain äidiltäni lahjaksi yli vuosi sitten
tumman luumun väriset bikinit,
aivan tavalliset,
yksiväriset,
eikä ollenkaan minun tyyliä.
Sen sijaan ne saattaisivat sopia sinulle,
ainakin minä haluaisin nähdä ne päälläsi,
ovathan ne eri mallia kuin ne sinun toiset,
jotka olen päälläsi nähnyt, ne ruskeat,
en edes muista nähneeni sinulla muita bikineitä.
Onko sinulla edes muita bikineitä?
No nyt sinulla on ainakin kahdet,
ruskeat ja luumun väriset.
Värin tiedän sopivan sinulle,
mallista en tiedä.
Heitä pois, jos et käytä.
En minäkään niitä käytä.
On minulla jo seitsemät kivat bikinit entuudestaan.
Minä käytän niitä.
en uida aivan yhtä sulavasti ja lujaa,
mutta kyllä minä sinut voitan.
Minä sain äidiltäni lahjaksi yli vuosi sitten
tumman luumun väriset bikinit,
aivan tavalliset,
yksiväriset,
eikä ollenkaan minun tyyliä.
Sen sijaan ne saattaisivat sopia sinulle,
ainakin minä haluaisin nähdä ne päälläsi,
ovathan ne eri mallia kuin ne sinun toiset,
jotka olen päälläsi nähnyt, ne ruskeat,
en edes muista nähneeni sinulla muita bikineitä.
Onko sinulla edes muita bikineitä?
No nyt sinulla on ainakin kahdet,
ruskeat ja luumun väriset.
Värin tiedän sopivan sinulle,
mallista en tiedä.
Heitä pois, jos et käytä.
En minäkään niitä käytä.
On minulla jo seitsemät kivat bikinit entuudestaan.
Minä käytän niitä.
Hengitä
Sinä hoet minulle,
että pitäisi rentoutua,
mutta niin minäkin hoen sinulle!
Eikö kumpikaan tottele toista samaan aikaan?
Niin että voisimme yhdessä yhtä aikaa vaan relata?!
Hitto että on hankalaa.
Ärsyttää oikein.
Moni lähtee lomalle tuulettamaan päätään,
jotta saisi etäisyyttä arjen hetkestään.
Miten lähdetään lomalle tuulettamaan päätään,
jos tavoite on ottaa etäisyyttä ja lomaa omasta itsestään?
Siksi minä sanon nyt sinulle,
ja toivon että joku päivä kuuntelisit,
että vain hengittäisit.
Olisipa edes yksi välipäivä
Neljä viikkoa,
tasan kuukausi
kun minä sanoin, taoin ennen kaikkea itselleni päähäni,
että on aika kadota ja alkaa elää itse ja yksin,
ilman sinua.
Ihan sama, mitä tahansa muuta, mutta ilman sinua!
Mutta jos elämän käsikirjoittaa etukäteen,
se tekee täyskäännöksen.
Milloin oppisin sen?
Sinä annoit jälleen yhden minun unelmistani toteutua.
Kuinka monta unelmaani sinä vielä muka voit toteuttaa?
Onko olemassa jokin määrä,
kuinka monta unelmaa yksi ihminen voi toiselle ihmiselle auttaa toteutuvan?
Sinun elämäsi ehkä isoin mylly pyörähti alkuunsa
tasan kuukausi,
neljä viikkoa sitten.
Minun myllyni kaipaisi nyt hengähdyksen,
edes yhdeksi päiväksi,
näistä aiheista,
sillä minulle tämä on ollut arkipäivää jo vuosia
itseni kanssa.
Sinun kanssa juttu onkin sitten aivan toinen...
tasan kuukausi
kun minä sanoin, taoin ennen kaikkea itselleni päähäni,
että on aika kadota ja alkaa elää itse ja yksin,
ilman sinua.
Ihan sama, mitä tahansa muuta, mutta ilman sinua!
Mutta jos elämän käsikirjoittaa etukäteen,
se tekee täyskäännöksen.
Milloin oppisin sen?
Sinä annoit jälleen yhden minun unelmistani toteutua.
Kuinka monta unelmaani sinä vielä muka voit toteuttaa?
Onko olemassa jokin määrä,
kuinka monta unelmaa yksi ihminen voi toiselle ihmiselle auttaa toteutuvan?
Sinun elämäsi ehkä isoin mylly pyörähti alkuunsa
tasan kuukausi,
neljä viikkoa sitten.
Minun myllyni kaipaisi nyt hengähdyksen,
edes yhdeksi päiväksi,
näistä aiheista,
sillä minulle tämä on ollut arkipäivää jo vuosia
itseni kanssa.
Sinun kanssa juttu onkin sitten aivan toinen...
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Born to die
Voi Lana,
you knew that
Me olemme
syntyneet
to
kuolemaan.
Me kaikki kuolemme.
Ja minä haluan kuolla,
joka päivä,
miten kukaan voisi olla minun tämän
tunteen kanssa!?
Me olemme nuoria,
tai toiset meistä ovat...
Just take - -
and synny,
jotta voit TO BE tässä hetkessä,
missä nyt olet,
ole tässä
o l i s i t p a t ä s s ä'
et ole,
sinä olet keittiössä - -
sinä olet a i n a jossain muualla kuin tässä - -
n o h
Minä olen tässä,
sinä olet tässä - -
Sinä olet merenneito.
perjantai 15. maaliskuuta 2013
Minä rakastan sinua
''Jokainen
joka on pidellyt kädessään meren silottamaa kiveä,
tietää
että jatkuvalla hyväilyllä
on ihmeitä tekevä voima.''
Tommy Tabermann
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
Enkä minä osaa sinusta luopua
Jotta voin pitää pääni kasassa,
ja etten ala ahdistuksessa hyppelehtiä seinille,
kokoan itselleni selväksi listaksi sinun latelemat repliikit:
"Taidamme molemmat tietää, että sinä rakastat minua enemmän kuin mitä minä sinua. Rakasta minua vähemmän", sinä pyysit.
Minä sanoin, etten minä näitä tunteita valinnut.
Anteeksi, että minä rakastuin sinuun.
"Olisitpa sinä aloitteellisempi, tekisit enemmän."
Kun teen, se tuottaa sinulle pelkoa ja ahdistusta.
"Oli virhe suudella sinua humalassa muutaman lähimmän ystävän edessä, sillä en tekisi sitä ilman viinaa kuitenkaan."
Niin et sinä tekisi... minä en koskaan ole kaivannut julkisia hellyydenosoituksia, mutta olen pyrkinyt olemaan tyrmäämättä sinua. Enää ei tarvitse pelätä, että tyrmääminen olisi loukkaavaa.
Välillä haluan vain painella pientareelle,
kauaksi sinusta, mutta sinä olet tuollainen - - enkä minä osaa sinusta luopua.
Nyt ei edes tunnu siltä.
Käsittämätöntä.
Olisipa elämä joskus vähän helpompaa,
edes ihan vähän!
ja etten ala ahdistuksessa hyppelehtiä seinille,
kokoan itselleni selväksi listaksi sinun latelemat repliikit:
"Taidamme molemmat tietää, että sinä rakastat minua enemmän kuin mitä minä sinua. Rakasta minua vähemmän", sinä pyysit.
Minä sanoin, etten minä näitä tunteita valinnut.
Anteeksi, että minä rakastuin sinuun.
"Olisitpa sinä aloitteellisempi, tekisit enemmän."
Kun teen, se tuottaa sinulle pelkoa ja ahdistusta.
"Oli virhe suudella sinua humalassa muutaman lähimmän ystävän edessä, sillä en tekisi sitä ilman viinaa kuitenkaan."
Niin et sinä tekisi... minä en koskaan ole kaivannut julkisia hellyydenosoituksia, mutta olen pyrkinyt olemaan tyrmäämättä sinua. Enää ei tarvitse pelätä, että tyrmääminen olisi loukkaavaa.
Välillä haluan vain painella pientareelle,
kauaksi sinusta, mutta sinä olet tuollainen - - enkä minä osaa sinusta luopua.
Nyt ei edes tunnu siltä.
Käsittämätöntä.
Olisipa elämä joskus vähän helpompaa,
edes ihan vähän!
maanantai 11. maaliskuuta 2013
Kumpi meistä itkee seuraavaksi ensin
"Chillaa...", sinä sanoisit nyt.
Mutta tätä ahdistusta ei taida selättää mikään.
Kun se pelkojen päälle rakentuu,
sille kasvaa niin vankka pohja,
ettei se kulu millään pois, eikä edes itku auta tähän.
Minä yritin sitäkin!
Aamulla kun heräsin vierestäsi,
ahdisti käsittämättömästi, määritämättömästi
enkä minä osannut sitä hallita.
Ja koska en halunnut herättää sinua selkääsi pitkin valuvana purona
minä nousin ja lähdin kotiin
pois sylistäsi.
Anteeksi, että minä vain lähdin...
Minulla oli (ON) vain niin paha olla,
tätä se määrittämättömyys nyt on.
Me odotamme sitä puhdistavaa itkua,
sinä - en tiedä miten - minä peläten
että se on jotain mikä särkee sinut
tai särkee minut
tai etten osaa olla tukenasi
tai mitä tahansa minun kuuluisi tehdä
en edes tunne prosessia!
Muista, että minä en tiedä mitä sanoa tai tehdä
jos sinä et osaa kertoa.
Opeta minua.
Mutta minä rakastan sinua ja välitän sinusta niin paljon
minä hyväksyn sinut tuollaisena täysin
enkä muuttaisi sinussa mitään
koska sinä olet minulle kaikista arvokkain
tuollainen ainutlaatuinen...
Minä haluaisin vain halata sinua,
kaatua syliisi,
tuntea kätesi niskassani, hiuksissani,
että sinä ottaisit siitä lujaa kiinni
ja että me painuisimme yhteen
nukahtaisimme kiinni toisissamme
ja seuraavana aamuna minä en kuitenkaan haluaisi nousta.
Mutta tätä ahdistusta ei taida selättää mikään.
Kun se pelkojen päälle rakentuu,
sille kasvaa niin vankka pohja,
ettei se kulu millään pois, eikä edes itku auta tähän.
Minä yritin sitäkin!
Aamulla kun heräsin vierestäsi,
ahdisti käsittämättömästi, määritämättömästi
enkä minä osannut sitä hallita.
Ja koska en halunnut herättää sinua selkääsi pitkin valuvana purona
minä nousin ja lähdin kotiin
pois sylistäsi.
Anteeksi, että minä vain lähdin...
Minulla oli (ON) vain niin paha olla,
tätä se määrittämättömyys nyt on.
Me odotamme sitä puhdistavaa itkua,
sinä - en tiedä miten - minä peläten
että se on jotain mikä särkee sinut
tai särkee minut
tai etten osaa olla tukenasi
tai mitä tahansa minun kuuluisi tehdä
en edes tunne prosessia!
Muista, että minä en tiedä mitä sanoa tai tehdä
jos sinä et osaa kertoa.
Opeta minua.
Mutta minä rakastan sinua ja välitän sinusta niin paljon
minä hyväksyn sinut tuollaisena täysin
enkä muuttaisi sinussa mitään
koska sinä olet minulle kaikista arvokkain
tuollainen ainutlaatuinen...
Minä haluaisin vain halata sinua,
kaatua syliisi,
tuntea kätesi niskassani, hiuksissani,
että sinä ottaisit siitä lujaa kiinni
ja että me painuisimme yhteen
nukahtaisimme kiinni toisissamme
ja seuraavana aamuna minä en kuitenkaan haluaisi nousta.
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Olisitpa tässä, kätesi ympärilläni
Sinä sanoit aina, että sinä poistaisit minusta edes yhden pelon.
Nyt minä pelkään paljon,
aivan saatanasti.
Christina Perri - Arms
Minä pelkään, kun en pysty luottamaan,
"aina tapahtuu jotain"
ja minulla on pelottavan vahva tunne,
että sinä särjet minut taas.
Minä olen väsynyt tuntemaan aina vain näin,
aina vain odottamaan hetkeä
jona kaikki räjähtävät ja pirstoutuvat kappaleiksi!
Minä en kuitenkaan riitä
en enää edes unelmalleni,
en sinulle
minä en ole sopiva
enkä minä sula millään!
Nyt minä pelkään paljon,
aivan saatanasti.
Christina Perri - Arms
Minä pelkään, kun en pysty luottamaan,
"aina tapahtuu jotain"
ja minulla on pelottavan vahva tunne,
että sinä särjet minut taas.
Minä olen väsynyt tuntemaan aina vain näin,
aina vain odottamaan hetkeä
jona kaikki räjähtävät ja pirstoutuvat kappaleiksi!
Minä en kuitenkaan riitä
en enää edes unelmalleni,
en sinulle
minä en ole sopiva
enkä minä sula millään!
perjantai 8. maaliskuuta 2013
Minä en tunne sinua sittenkään
"Sinä et tunne minua", sinä sanoit minulle puhelimessa hetki sitten.
En niin. Sinä olet oikeassa.
Jos minä tuntisin sinut,
minä olisin ollut oikeassa sanoessani,
että tiedän päivän kun lähden ja katoan.
Minä yritin taas käsikirjoittaa elämän etukäteen,
se teki taas täyskäännöksen
ja olen aivan puulla päähän lyöty hämmentynyt pieni ihminen.
Tätä minä en yritä selitää järjellä: "Minä rakastan sinua!"
Ethän sinä koskaan sano mitään,
ethän sinä koskaan tee mitään sellaista
ja sitten sinä teet.
Ei minua voinut ylipuhua,
ei niin, sinä pysäytit minut kun olin jo juoksemassa karkuun
kauaksi ihan minne tahansa
etten loukkaisi jalkaani aina kivikkoon sinun polkusi perässä.
Se sinun polkusi on ollut niin kivinen minulle...
Sinä todella teit jotain.
Olen äimistynyt,
hämmentynyt,
sanaton
enkä minä osaa selittää sitä.
Seuraavana aamuna minä heräsin kun sinä silitit hiuksiani
tai ainakin haluan uskotella itselleni niin - siten en hermoile yhtään niin paljon.
Me olimme vielä humalassa kun heräsimme.
Tunnistitko sinä minua ollenkaan,
yöllä et tunnistanut ystäviämme,
sinä olit jotenkin muuttunut,
aivan kuin et välittäisi mistään,
sillä tavalla pelottavasti.
Älä lyö, älä pure, älä huuda, äläkä enää särje minua
kun minä olen jo ihan särki.
Sinäkin olet,
ja minä vain haluaisin että sinä olisit onnellinen.
Minä ihan totta tarkoitan sitä!
Minä katoan, jos se tekee sinut onnelliseksi!
Minä tekisin mitä vain, jos se tekisi sinut onnelliseksi!
Mutta niinkuin sinä et tiedä mikä sinut tekisi onnelliseksi,
en minäkään tiedä, mikä saisi minut jälleen täysin sisimpääni myöten
luottamaan jälleen sinuun
että voisin todella uskoa
ettet sinä jälleen kerran vedä minulta mattoa jalkojeni alta.
Sitten sen aamun jälkeen,
sinä pyysit minut mukaasi sinun kaupunkiisi.
Minä emmin hetken.
Onneksi lähdin. Onneksi tulin mukaasi!
Se oli ihanaa, hassua, käsittämätöntä, omituista
ja minä sain tutustua sinun elämääni siellä sinun kaupungissasi
aivan pienen palan verran.
Ja kyllä minä sinne useamminkin tulisin,
harmi kun sinä pyydät niin harvoin
kun en minä osaa minnekään tuppautua tai itseäni kutsua.
Minua ei ole halunnut niin moneen paikkaan, osallistuvan niin moneen asiaan,
että olen tullut lähes neuroottiseksi kutsusta.
En tule, en mene, ellei joku osoita, että todella haluaa minut jonnekin
mukaansa, seuraansa, olevan läsnä -
siksi niitä kutsukortteja lähetellään.
Tänään minä menetin ystävän.
Tänään toinen ystäväni osoitti, kuinka hän minusta välittää!
Sinä olet osoittanut kerta toisensa jälkeen,
kuinka välität minusta.
Niin, kuinka sinä välität minusta?
Kuinka sinä välität?
Kuinka sinä välität juuri minusta?
En niin. Sinä olet oikeassa.
Jos minä tuntisin sinut,
minä olisin ollut oikeassa sanoessani,
että tiedän päivän kun lähden ja katoan.
Minä yritin taas käsikirjoittaa elämän etukäteen,
se teki taas täyskäännöksen
ja olen aivan puulla päähän lyöty hämmentynyt pieni ihminen.
Tätä minä en yritä selitää järjellä: "Minä rakastan sinua!"
Ethän sinä koskaan sano mitään,
ethän sinä koskaan tee mitään sellaista
ja sitten sinä teet.
Ei minua voinut ylipuhua,
ei niin, sinä pysäytit minut kun olin jo juoksemassa karkuun
kauaksi ihan minne tahansa
etten loukkaisi jalkaani aina kivikkoon sinun polkusi perässä.
Se sinun polkusi on ollut niin kivinen minulle...
Sinä todella teit jotain.
Olen äimistynyt,
hämmentynyt,
sanaton
enkä minä osaa selittää sitä.
Seuraavana aamuna minä heräsin kun sinä silitit hiuksiani
tai ainakin haluan uskotella itselleni niin - siten en hermoile yhtään niin paljon.
Me olimme vielä humalassa kun heräsimme.
Tunnistitko sinä minua ollenkaan,
yöllä et tunnistanut ystäviämme,
sinä olit jotenkin muuttunut,
aivan kuin et välittäisi mistään,
sillä tavalla pelottavasti.
Älä lyö, älä pure, älä huuda, äläkä enää särje minua
kun minä olen jo ihan särki.
Sinäkin olet,
ja minä vain haluaisin että sinä olisit onnellinen.
Minä ihan totta tarkoitan sitä!
Minä katoan, jos se tekee sinut onnelliseksi!
Minä tekisin mitä vain, jos se tekisi sinut onnelliseksi!
Mutta niinkuin sinä et tiedä mikä sinut tekisi onnelliseksi,
en minäkään tiedä, mikä saisi minut jälleen täysin sisimpääni myöten
luottamaan jälleen sinuun
että voisin todella uskoa
ettet sinä jälleen kerran vedä minulta mattoa jalkojeni alta.
Sitten sen aamun jälkeen,
sinä pyysit minut mukaasi sinun kaupunkiisi.
Minä emmin hetken.
Onneksi lähdin. Onneksi tulin mukaasi!
Se oli ihanaa, hassua, käsittämätöntä, omituista
ja minä sain tutustua sinun elämääni siellä sinun kaupungissasi
aivan pienen palan verran.
Ja kyllä minä sinne useamminkin tulisin,
harmi kun sinä pyydät niin harvoin
kun en minä osaa minnekään tuppautua tai itseäni kutsua.
Minua ei ole halunnut niin moneen paikkaan, osallistuvan niin moneen asiaan,
että olen tullut lähes neuroottiseksi kutsusta.
En tule, en mene, ellei joku osoita, että todella haluaa minut jonnekin
mukaansa, seuraansa, olevan läsnä -
siksi niitä kutsukortteja lähetellään.
Tänään minä menetin ystävän.
Tänään toinen ystäväni osoitti, kuinka hän minusta välittää!
Sinä olet osoittanut kerta toisensa jälkeen,
kuinka välität minusta.
Niin, kuinka sinä välität minusta?
Kuinka sinä välität?
Kuinka sinä välität juuri minusta?
lauantai 2. maaliskuuta 2013
7h jäähyvästien alkuun
Yritin tehdä tästä lauantai päivästä itselleni edes jotenkin helpon,
kun ilta ei sitä ole.
Olisitpa sinä tässä.
Minä kävin saunassa, joogasin.
Nyt minulla on lasi kuohuviiniä,
tänään on juhlapäivä!
Olisitpa sinä tässä.
Olisitpa sinä onnellinen.
Sitä minä toivon.
Tulisipa vielä joskus merenranta,
jossa me molemmat olisimme,
sinä jo meressä, ja yrittäisit suostutella minua kylmään veteen
kun kiljuisin rannalla kokeillen, kuinka kylmää merivesi on!
Sillä merivesi on aina kylmää.
Aurinko paistaisi, aivan kuten tänäänkin,
mutta emme olisi jättämässä jäähyvästejä toisillemme,
päinvastoin.
Viidessä kuukaudessa olen vakaasti takonut itseeni
ettei minua voi enää vain ylipuhua.
Pitäisi tapahtua jotain,
sinun pitäisi vain tehdä jotain sellaista,
että siinä hetkessä tietäisin,
ettet sinä t o d e l l a halua että jätän hyvästit.
"Mutta emme me voi jatkaa näinkään."
"Minä katoan, huomenna sinä heräät jo yksin."
Enkä minä tiedä,
mitä sinun tai kenen tahansa pitäisi tehdä
pysäyttääkseen minut.
Jotain pitäisi tapahtua.
Minä olen tehnyt sinulle jäähyvästiksi kokonaisen näytelmän.
Sitä tehdessä olen hiljalleen yrittänyt hyväksyä tämän koko tilanteen.
En minä haluaisi lähteä ja hylätä sinua,
MINÄ RAKASTAN SINUA JUURI TUOLLAISENA
KUIN VAIN SINÄ OLET,
ENKÄ MINÄ OLE TUNTENUT KOSKAAN NÄIN
KENENKÄÄN TOISEN KANSSA,
mutta onko minulla vaihtoehtoja...
Haluaisin tuntea sen saman,
että minä riitän
ja minua rakastetaan tällaisena kuin minä olen.
: )
kun ilta ei sitä ole.
Olisitpa sinä tässä.
Minä kävin saunassa, joogasin.
Nyt minulla on lasi kuohuviiniä,
tänään on juhlapäivä!
Olisitpa sinä tässä.
Olisitpa sinä onnellinen.
Sitä minä toivon.
Tulisipa vielä joskus merenranta,
jossa me molemmat olisimme,
sinä jo meressä, ja yrittäisit suostutella minua kylmään veteen
kun kiljuisin rannalla kokeillen, kuinka kylmää merivesi on!
Sillä merivesi on aina kylmää.
Aurinko paistaisi, aivan kuten tänäänkin,
mutta emme olisi jättämässä jäähyvästejä toisillemme,
päinvastoin.
Viidessä kuukaudessa olen vakaasti takonut itseeni
ettei minua voi enää vain ylipuhua.
Pitäisi tapahtua jotain,
sinun pitäisi vain tehdä jotain sellaista,
että siinä hetkessä tietäisin,
ettet sinä t o d e l l a halua että jätän hyvästit.
"Mutta emme me voi jatkaa näinkään."
"Minä katoan, huomenna sinä heräät jo yksin."
Enkä minä tiedä,
mitä sinun tai kenen tahansa pitäisi tehdä
pysäyttääkseen minut.
Jotain pitäisi tapahtua.
Minä olen tehnyt sinulle jäähyvästiksi kokonaisen näytelmän.
Sitä tehdessä olen hiljalleen yrittänyt hyväksyä tämän koko tilanteen.
En minä haluaisi lähteä ja hylätä sinua,
MINÄ RAKASTAN SINUA JUURI TUOLLAISENA
KUIN VAIN SINÄ OLET,
ENKÄ MINÄ OLE TUNTENUT KOSKAAN NÄIN
KENENKÄÄN TOISEN KANSSA,
mutta onko minulla vaihtoehtoja...
Haluaisin tuntea sen saman,
että minä riitän
ja minua rakastetaan tällaisena kuin minä olen.
: )
perjantai 1. maaliskuuta 2013
Jännitys hyvästeistä
Huomenna hän tulee,
päivä joka jääköön pitkään aikaan viimeiseksi,
sillä minun on alettava toipua sinusta.
Minun on päästävä sinusta yli,
jotta voin edes yrittää löytää vielä sinuakin upeamman ihmisen.
Vaikea ja pitkä matka siitä on tulossa,
mutta minä olen valmis.
Sillä jos minä jään paikalleni,
et sinä koskaan herää.
Etkä sinä silloin voisi koskaan tulla onnelliseksi.
Sen minä haluaisin vain kuulla,
että sinä olisit onnellinen! :)
Olisitpa sinä onnellinen!
Minä rukoilen sitä joka kerta...
Minä rakastan sinua,
minä haluan vain että sinä olet onnellinen,
hymyilet päivittäin,
sekoitat tukkasi tuulessa,
naurat hersyvästi kuten aina naurat...
Ja koska minä en selkeästi riitä sinulle,
ole sinä jonkun toisen kanssa,
jonkun sellaisen joka sinut onnelliseksi tekee.
Sillä kun sinä olet onnellinen,
niin minäkin olen :)
Minä soitan sinulle,
kun pitkä aika on kulunut,
kun tunnen, että tunteet ovat haalistuneet ja voin olla jälleen
"vain ystäväsi".
Vielä en voi.
Vielä se särkee liikaa.
Mutta minä lupaan, että jonain päivänä
kun aika on ravistanut minusta viimeisenkin palan rakastamisesta pois,
niin minä palaan,
"vain ystävänä".
Mutta tämä uusi päivä
tulee vasta vuosien päästä.
Minä olen sellainen hidas,
ja sinä tiedät sen :)
Aika loppuu kesken,
mutta minä edelleen vain sinulle hymyilen
sinua rakastan
sinun syliisi haluaisin nukahtaa...
Sinä olet niin uskomaton.
Ylihuomenna sinun täytyy herätä jo ilman minua.
Hyvästi,
minä tiedän.
JA
Huomenna hän tulee on näytelmä...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Huomenna_h%C3%A4n_tulee
päivä joka jääköön pitkään aikaan viimeiseksi,
sillä minun on alettava toipua sinusta.
Minun on päästävä sinusta yli,
jotta voin edes yrittää löytää vielä sinuakin upeamman ihmisen.
Vaikea ja pitkä matka siitä on tulossa,
mutta minä olen valmis.
Sillä jos minä jään paikalleni,
et sinä koskaan herää.
Etkä sinä silloin voisi koskaan tulla onnelliseksi.
Sen minä haluaisin vain kuulla,
että sinä olisit onnellinen! :)
Olisitpa sinä onnellinen!
Minä rukoilen sitä joka kerta...
Minä rakastan sinua,
minä haluan vain että sinä olet onnellinen,
hymyilet päivittäin,
sekoitat tukkasi tuulessa,
naurat hersyvästi kuten aina naurat...
Ja koska minä en selkeästi riitä sinulle,
ole sinä jonkun toisen kanssa,
jonkun sellaisen joka sinut onnelliseksi tekee.
Sillä kun sinä olet onnellinen,
niin minäkin olen :)
Minä soitan sinulle,
kun pitkä aika on kulunut,
kun tunnen, että tunteet ovat haalistuneet ja voin olla jälleen
"vain ystäväsi".
Vielä en voi.
Vielä se särkee liikaa.
Mutta minä lupaan, että jonain päivänä
kun aika on ravistanut minusta viimeisenkin palan rakastamisesta pois,
niin minä palaan,
"vain ystävänä".
Mutta tämä uusi päivä
tulee vasta vuosien päästä.
Minä olen sellainen hidas,
ja sinä tiedät sen :)
Aika loppuu kesken,
mutta minä edelleen vain sinulle hymyilen
sinua rakastan
sinun syliisi haluaisin nukahtaa...
Sinä olet niin uskomaton.
Ylihuomenna sinun täytyy herätä jo ilman minua.
Hyvästi,
minä tiedän.
JA
Huomenna hän tulee on näytelmä...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Huomenna_h%C3%A4n_tulee
torstai 28. helmikuuta 2013
Säännöt rakkauden Puulta
En varmaan koskaan tule ymmärtämään,
kuinka sinä halusit vielä kerran ottaa minut syliisi
koko yöksi
lähdit kiireellä
suutelit vielä kerran - -
siinäkö ne jäähyväiset olivat.
Ensi-ilta tulee pian, se on minun viimeinen päiväni.
Minä katoan sinulta,
sillä jos minä en lähde,
sinä et koskaan herää.
"Meidän täytyisi keksiä säännöt rakkaudelle,
ja rakastaa niiden rajoissa,
hiljentää risteykseen ajoissa"
Mutta me ajamme joka kerta ulos risteyksestä
me ajamme mutkat suoriksi
me olemme Suomen surkein kuski.
Emme saa...
Entä jos....
Minua ei voi enää puhua ympäri,
pitäisi tapahtua jotain,
jotain mikä aiheuttaisi minussa niin valtavan tunteen
että uskaltaisin uudelleen luottaa siihen,
ettet sinä särje minua pirstaleiksi taas
vedä mattoa alta...
Mutta aika loppuu kesken.
Et sinä koskaan herää.
Et sinä koskaan kastu läpimäräksi.
Mitä kastuminen tarkoittaa? Sitä että olet läpimärkä.
SE EI TARKOITA VITTU MITÄÄN MUUTA.
Anna Puu: Säännöt rakkaudelle
kuinka sinä halusit vielä kerran ottaa minut syliisi
koko yöksi
lähdit kiireellä
suutelit vielä kerran - -
siinäkö ne jäähyväiset olivat.
Ensi-ilta tulee pian, se on minun viimeinen päiväni.
Minä katoan sinulta,
sillä jos minä en lähde,
sinä et koskaan herää.
"Meidän täytyisi keksiä säännöt rakkaudelle,
ja rakastaa niiden rajoissa,
hiljentää risteykseen ajoissa"
Mutta me ajamme joka kerta ulos risteyksestä
me ajamme mutkat suoriksi
me olemme Suomen surkein kuski.
Emme saa...
Entä jos....
Minua ei voi enää puhua ympäri,
pitäisi tapahtua jotain,
jotain mikä aiheuttaisi minussa niin valtavan tunteen
että uskaltaisin uudelleen luottaa siihen,
ettet sinä särje minua pirstaleiksi taas
vedä mattoa alta...
Mutta aika loppuu kesken.
Et sinä koskaan herää.
Et sinä koskaan kastu läpimäräksi.
Mitä kastuminen tarkoittaa? Sitä että olet läpimärkä.
SE EI TARKOITA VITTU MITÄÄN MUUTA.
Anna Puu: Säännöt rakkaudelle
maanantai 18. helmikuuta 2013
Kaikki tietävät toiveeni
Ei tämä ole mikään hetken ajatus,
sinä olet mielessäni koko ajan.
Onneksi voin hymyillä,
sillä eihän tälle omalle sydämelleen vaan voi mitään!
Naurattaakin välillä!
Olen toki pettynyt,
ikävissäni ja surullinen,
etten koskaan riitä sinulle tällaisena,
minussa on konkreettinen biologinen puute.
"Minä teen minun asiani ja sinä teet sinun asiasi. En ole tässä maailmassa täyttämässä sinun odotuksiasi etkä sinä ole tässä maailmassa täyttämässä minun. Sinä olet sinä ja minä olen minä, Jos me sattumalta löydämme toisemme, se on kaunista. Jos emme, sitä ei voi auttaa." (Perls, F.)
sinä olet mielessäni koko ajan.
Onneksi voin hymyillä,
sillä eihän tälle omalle sydämelleen vaan voi mitään!
Naurattaakin välillä!
Olen toki pettynyt,
ikävissäni ja surullinen,
etten koskaan riitä sinulle tällaisena,
minussa on konkreettinen biologinen puute.
"Minä teen minun asiani ja sinä teet sinun asiasi. En ole tässä maailmassa täyttämässä sinun odotuksiasi etkä sinä ole tässä maailmassa täyttämässä minun. Sinä olet sinä ja minä olen minä, Jos me sattumalta löydämme toisemme, se on kaunista. Jos emme, sitä ei voi auttaa." (Perls, F.)
Saan minä silti toivoa,
että vielä olisi toivoa!
Sillä ilman toivoa,
elämä on täysin toivotonta, järjetöntä, kurjaa ja ikävää!
Enkä minä sitä haluaisi,
en minulle, en sinulle!
Anteeksi,
että minä rakastuin sinuun:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)