Betoniin valettu

"Silitä vain kädellä näin"
Emilia näyttää,
kun tuskailen turvallisella alueella -
ajatuskin astumisesta ulos kehän sisältä tekee epävarmaksi -
"mutta kun en vain uskalla!"
sanon, mutta Emilia ei kuuntele.
Emilia tuhahtaa ja hymyilee.

Kuin naulittuna puuhun, suljettuna häkkiin
kuin valettuna betoniin
koko ruumis
ei millään yksinkertaisesti liiku,
vaikka koko ruumis haluaisi uskaltaa

Epävarma

enkä uskalla tehdä mitään
ja lopulta en teekään,
vaikka kyse on vain siitä etten u s k a l l a
- ajattelen liikaa mitä Rapu ajattelee
"Voi huoh teidän kanssanne!"
Emilia naurahtaa

"Mistä sä olet muka epävarma"
Emilia kysyy, yrittää auttaa
- nostan olkapäitä ja pakenen vastausta itseltäni -
"En tiedä", väitän
valehtelen

Ensin kirjoitin tähän monta asiaa peräkkäin,
mitä pelkään, mutta muistin
kuinka Rapu -
"Jos mä voisin jotain susta poistaa, niin noi sun kaikki pöljät pelot aivan kaikesta"
nyt se niitä ei poista
se saa niitä löytymään vain lisää
ja kaikki päätyy lopulta häpeään -
ihmekö sitten että epävarma!

Liikutun usein,
kyynelin ikävöin paljon Leijonanharjaista sinikieltä,
toki muutakin
mutta usein sellaisena hetkenä haluaisin vain käpertyä Ravun kuoreen kiinni
 - kuten Rapu usein tekee -
kuunnella kuinka sen sakset napsuvat
Pidän siitä

En tietenkään pidä siitä,
että muut näkevät kuinka itken
(koska yleensä se on aivan turhaa ja hölmöäkin -
tällainen pöljä super herkkä -)
mutta Rapu ottaa senkin vastaan erilailla kuin kukaan:
toiset voivottelevat, toivottelevat ja halailevat hyi -
Rapu napsauttaa kerran saksillaan -
riittää usein katse, yksi sana, ynähdys ja siinä se

Rapu näkee mitä toinen tarvitsee.
"Se on lahja, hyvä lahja."

Haluaisin - jos Rapu haluaisi -
ja jos haluaisi, saisi vaikka kysellä kuin tietovisassa kysellään
jossa kilpailija valitsee vastauksensa viidestä vaihtoehdosta
ja sitten jännittää, että tuleeko väärä vastaus ja häpeä

"Puhuisit nyt vain sille!"
Emilia taas sanoo kun turhaudun.
Jos Rapu rakentaisi taloja ja mökkejä jatkuvasti
pyytäisin sulattamaan pois betonin
erottelemaan juoksevaksi vedeksi jälleen.

En enää itsekään tiedä mitä sanon tai pitäisi ajatella
ja Emilia huokaa turhautuneena ja vienosti naurahtamalla uudestaan:
"Välillä on otettava riski, että tulee turpaan",
Emilia lainaa elokuvaa
"Miten se voi tietää, mitä sä haluat ja ajattelet, jos et näytä tai sano?"
Emilia lainaa itseään - jo ties kuinka monetta kertaa -
"Tiedän, mutku...", mutisen -
miten?