Iso norsu

Olo on kuin suurella norsulla
todella suurella norsulla

Millainen norsu on humalassa?

Minun norsuni on nyt kolme päivää humalassa
ainakin

Jos juo paljon,
muuttuuko turkoosiksi?

Ei enää paljon väliä
nyt ei ole paljon väliä
täytyy vain juosta eteenpäin
kuin norsu
oli väriltään mikä tahansa
ja vaikka tiikeri heittäisi mädillä marjoilla
mikään ei saa tuntua missään

Norsulla sitäpaitsi täytyy olla paksu nahka.

Minä rakastan sinua, siinä kaikki

Samuli Putro: Minä rakastan sinua

Minä rakastan sinua,
siinä kaikki...
H a r m i
kumpa en rakastaisi
voisin olla vain ystäväsi,
mutta nyt kaikki on liikaa...

"Pitää pitää suu pitää supussa
ettei tarvitse kylpeä ikävässä ja surussa..."

Metsän huuto takaisin

Istun yöllä ikkunani äärellä,
ulkona sataa vettä,
haaveilen
ja ropina on kuin rypäs kuulia kareilemassa lasikatteella.
"Meneekö jälleen jotain rikki?"
ajattelen kun kuulat iskeytyvät lasille.
"Menee tietysti", ajattelen
ja kävelen aamulla lasien päältä paljain jaloin, unelmoin.

Kipu turruttaa toisen kivun, tiedän.
Kova ikävä lopulta viel kyvyn tuntea kylmää, tiedän,
mutta ikävä ja kipu on silti.

Kuten aamulla jos sade rikkoo lasikatteen
ja töihin täytyy kävellä pitkin lasimerta.

Lasimeri on tietyn kokoinen,
ei ääretön ja loputon
kuten itsensä rankaisu
ja ikävässä elättäminen jatkuvassa naurunalaisuudessa on.

Jatkuva ikävä

Menetyksen hyväksyminen sattuu sekin,
mutta jatkuva raastinraudan päällä seisominen syö jalkoja
eikä raudalla lopulta voi enää seistä
nyt mä en enää voi seistä
jalat on raastettu,
poltettu karrelle
yhtä sekin sattuu

Kun ei osaa riittävän aikaisin lähteä
minä
ja satutan aina itseni
poltan näppini
kun toinen on liian kuuma tyyppi

Ehkä yksin en ikinä uskalla

Mä en voi olla enää sulle
ystävä ylitse muiden
vittu mä en edes tiedä mitä se tarkoittaa
paska määritelmä jo syntyessään
ehkä Emilia on oikeassa
että väkisin pakotettu määritelmä on aina väärä ja paska
tää ainakin on

"Älä tyri nyt, älä lyö yli nyt. Älä antaudu angstin valtaan.
Jengi pykinyt, on huolella leikkinyt kuoleman kanssa jo vuosia nyt."
Voi Jukka Poika!

Mä en uskalla sanoa mitään
sanat takertuu kurkkuun
En siis sano mitään

Mä en uskalla tehdä mitään
keho on valettu betoniin
En siis tee mitään

Istun tässä
tuijotan seinää
ja odotan kunnes mä tiedän
mitä mä teen

Tai
uskallan

Ehkä yksin en ikinä!

Älä määrittele

Sanot vain
tämä
tätä
tässä
tästä

mitä tätä?
no tätä!

Ahaa. Emilia. Mm.
Ymmärsin tästä määrittelemättömyydestä ihan vitusti!

Betoniin valettu

"Silitä vain kädellä näin"
Emilia näyttää,
kun tuskailen turvallisella alueella -
ajatuskin astumisesta ulos kehän sisältä tekee epävarmaksi -
"mutta kun en vain uskalla!"
sanon, mutta Emilia ei kuuntele.
Emilia tuhahtaa ja hymyilee.

Kuin naulittuna puuhun, suljettuna häkkiin
kuin valettuna betoniin
koko ruumis
ei millään yksinkertaisesti liiku,
vaikka koko ruumis haluaisi uskaltaa

Epävarma

enkä uskalla tehdä mitään
ja lopulta en teekään,
vaikka kyse on vain siitä etten u s k a l l a
- ajattelen liikaa mitä Rapu ajattelee
"Voi huoh teidän kanssanne!"
Emilia naurahtaa

"Mistä sä olet muka epävarma"
Emilia kysyy, yrittää auttaa
- nostan olkapäitä ja pakenen vastausta itseltäni -
"En tiedä", väitän
valehtelen

Ensin kirjoitin tähän monta asiaa peräkkäin,
mitä pelkään, mutta muistin
kuinka Rapu -
"Jos mä voisin jotain susta poistaa, niin noi sun kaikki pöljät pelot aivan kaikesta"
nyt se niitä ei poista
se saa niitä löytymään vain lisää
ja kaikki päätyy lopulta häpeään -
ihmekö sitten että epävarma!

Liikutun usein,
kyynelin ikävöin paljon Leijonanharjaista sinikieltä,
toki muutakin
mutta usein sellaisena hetkenä haluaisin vain käpertyä Ravun kuoreen kiinni
 - kuten Rapu usein tekee -
kuunnella kuinka sen sakset napsuvat
Pidän siitä

En tietenkään pidä siitä,
että muut näkevät kuinka itken
(koska yleensä se on aivan turhaa ja hölmöäkin -
tällainen pöljä super herkkä -)
mutta Rapu ottaa senkin vastaan erilailla kuin kukaan:
toiset voivottelevat, toivottelevat ja halailevat hyi -
Rapu napsauttaa kerran saksillaan -
riittää usein katse, yksi sana, ynähdys ja siinä se

Rapu näkee mitä toinen tarvitsee.
"Se on lahja, hyvä lahja."

Haluaisin - jos Rapu haluaisi -
ja jos haluaisi, saisi vaikka kysellä kuin tietovisassa kysellään
jossa kilpailija valitsee vastauksensa viidestä vaihtoehdosta
ja sitten jännittää, että tuleeko väärä vastaus ja häpeä

"Puhuisit nyt vain sille!"
Emilia taas sanoo kun turhaudun.
Jos Rapu rakentaisi taloja ja mökkejä jatkuvasti
pyytäisin sulattamaan pois betonin
erottelemaan juoksevaksi vedeksi jälleen.

En enää itsekään tiedä mitä sanon tai pitäisi ajatella
ja Emilia huokaa turhautuneena ja vienosti naurahtamalla uudestaan:
"Välillä on otettava riski, että tulee turpaan",
Emilia lainaa elokuvaa
"Miten se voi tietää, mitä sä haluat ja ajattelet, jos et näytä tai sano?"
Emilia lainaa itseään - jo ties kuinka monetta kertaa -
"Tiedän, mutku...", mutisen -
miten?

How to be brave?

Mä vihaan sitä tunnetta
olla alistettu
häpäisty ja hyväksikäytetty.
Hyi vittu!

Can somebody save me now?
I just don't know
how to be brave...

Varattu vappu

Eron päätös
jättää toinen
ja kuulla se vielä häneltä
joka on sen itselle tehnyt
pistää vituttamaan ankarasti

Hylkääminen
Voi hylkääminen tänään ja huomenna
Miten siihen koskaan tottuisi kunnolla
oppisi elämään kanssa
ja hänen kanssaan
ilman että jatkuvassa pelossa ja itkussa täytyisi olla

HYI