Talven tuuli

Jos tuulee ihan tosi tosi paljon,
pyyhkii se pois kyyneleet
eivät jäädy poskelle
jos ei itke paljon
ei toiset sitä huomaa silloin.

Mun luona

Haisulilyhdyssä palaa omenakynttilä.
Tulee tuoksu kotiin.
Jossa silti tuntuu
aina välllä vähän vieraalta.

Siellä on pahvilaatikoita muuton jäljiltä.
Uudesta alusta, mutta silti.
Omenakynttilä ikkunassa
näyttää että täällä on elämää!
Mutta pahvilaatikot saavat kodin tuntumaan vieraalta
ei oikein tiedä ollaanko tulossa vai menossa.
Ja liikkeessä ei voi pysähtyä.

Kaunista etsimässä (vol. 4)

Ulkona on pakkasta.
Tekee jääkukkia.
Tarttuvat kiinni poskiin ja hampaisiin:
miksi viisauden hampaat leikataan pois?

Saako viisas olla kaunis?

Shakespearen viisaudet

Näinkö se todella, todella menee:

"Your face is a book, where men may read strange matters."
- William Shakespeare


Voi William, William...

Kun lopettaa tuntemasta

Sitä on vierestä karseeta katsoa,
kun toinen lopettaa tuntemasta.

Kuka sä oot?

"Moi mä!"
Mä katoin peiliin.
Mulla oli mustat silmänaluset.
Niistä mä tunnistin.
"Kuka sä oot?"
Mä kysyin
ja katoin peiliin.

Kivalta tuntuu,
mä tykkäsin siitä mitä näkyi.
"Kuka sä oot?"
kyselin kun en ollut varma -
me nähtiin viimeksi eilen.

Eiliseen on ikuisuus.
Musta aina tuntuu siltä

Varsinkin silloin
kun mä katon peiliin.

Kasvun paikka

Ja he olivat kuin kaksi puuta,
jotka kietoivat oksansa toisiinsa...

Lepoa kesällä, lepoa

Välillä täytyy jaksaa levätä
että jaksaa taas levätä.

Aina ei jaksa edes levätä
vaikka pitäisi jaksaa

muuten ei enää jaksa

edes levätä.

Nyt on kesä.
Nyt on loma.
Nyt nukutaan.
Nyt on ilta.
Nyt on yö.
Aamuyö.
Aamu.
Päivä.
Puoli päivä.
Koko päivä.

Välillä pitää levätä,
vaikka koko päivä,
vaikkei sitä hyvällä katsota.

Mutta unessa olen minä ja muu
unesta virkoaa uusi puu.
Uni on se missä turvassa on,
hallittu kaaos ja lepo loputon.

Kunhan jaksaa levätä:)

Sarah Kane: 4.48 Psykoosi

Näytelmä

Sarah Kane (UK)
4.48 Psykoosi

Upeaa tekstiä. Upea näytelmä.

Kun kello on 4.48. Kun oma pää ja oma keho ei enää tee yhteistyötä. Kun ymmärrys loppuu tai kun sitä on liikaa. Sinä, minä, sinä ja minä. Sekaisin.

Näytelmä masennuksesta, näytelmä sairaudesta.

Totuuden tekstiä.

Sillä Sarah Kane itse masentuneena kirjoittanut tuon näytelmän (1999/2000) hoitolaitoksessa sisällä, eikä kauaa sen jälkeen jäänyt elämään.

Näytelmä itsemurhasta ja taistelusta.

Näytelmä, jossa näyttämöohjeet (parenteesit) on sekaisin kaiken tekstin joukossa mitenkään merkkaamatta, lienevät. Yhtään repliikkiä ei ole merkattu, eikä henkilöitä jaettu. Näytelmä on ehkä pikemminkin 30 sivuinen runo, teksti, tunne tai oivallus - tai salaisuuden paljastaminen.

Paljastaminen siitä, mistä ei puhuta.

Pariisissa on nyt kevät! (music)

Ihana noste musiikissa.

Käsittämätöntä,
uskomaton tunne
kun tuntuu ettei saa kaikkea irti mitä haluaa -

Ja sehän ainoastaan saa haluamaan korvilleen lisää hunajaa!

Yhtye: Pariisin kevät, from Finland

Minä olen pala maailman karttaa!

Minä olen pala maailman karttaa,
joka alakulmasta revennyt.
Minä olen pala maailman karttaa,
joka vetteröilleen revähtää.

Matka luotani, ohitseni
aina takaisinkin palata.
Minä olen pala maailman karttaa,
jonne mielessä pääsee.

Taksi, juna, bussi: kaikki ne kulkee!
Joka tyylillä takaisin.
Minä olen pala maailman karttaa,
jonne aina takaisin pääsee.

Pala maailman karttaa...
Pala maailman karttaa...
Pala maailman karttaa...
jonka luokse aina pääsee.


Aaron, you asked me to translate the text. So, that's for you:)

I'm a piece of the world map
A beneath turn has torned
I'm a piece of the world map
which rupture to the water-moss

The journey away from me, by me
Can always find the right way back
I'm a piece of the world map
which is in our minds

A Taxi, a train, a bus: all at the journey!
Every style is right
I'm a piece of the world map
Can always find the right way back

A Piece of the world map...
A Piece of the world map...
A Piece of the world map...
and I'm always there for you.

:)

Oletko lapsi, joka yksin laulaa?

Oletko lapsi, joka yksin laulaa?
Seisotko vieressä hiljaa?

Miksi vaikea on tarttua,
käsiinsä nostaa
ja mukana edes hiljaa laulaa?

Sanotko vastaan, jos täytyy?
Uskallatko koskea rikkovaa?
Annatko anteeksi kun rikotaan?
Vai oletko vieressä hiljaa?

Vai oletko vieressä hiljaa...
kun vieressä lapsi laulaa.

Hetken ajatus: Miksi kahden on niin vaikea elää yhdessä?

Jos kahden välillä on liikaa vetovoimaa, ne vetävät kyllä toisensa tiukasti yhteen, mutta työntyvät toisesta lävitse pois luotaan ja työntävät toisen pois. Niinkö?

Jos kahden välillä on liian vähän vetovoimaa, ne eivät koskaan yllä toistensa luokse ja jäävät harhailemaan onnettomina yksin. Niinkö?

Jos energia on suuntautunut väärin, kumpikaan ei koskaan löydä toista omasta suunnastaan ja päätyvät erilleen jos koskaan edes löysivät toisiaan. Niinkö?

Miten siis kahden on niin vaikea elää yhdessä?

Kitka pitää yhdessä.
Kitka erottaa.
Salaperäisyys ja taika pitää yhdessä.
Salaperäisyys ja taika erottaa.
Toisen kosketus pitää yhdessä.
Toisen kosketus erottaa.

Miksi se vaan on niin vaikeaa, mahdotonta ja ihan yhtä mahdollista...

Kevät on kaunis.
Kesä tulee.
Se on helppoa.
Ja siihen se sitten jäikin.

Ei se fiksuus, ei se esillepano,
ei se yritys, ei se tahdonvoima...
Ei mikään sellainen ehkä riitäkään...
Ehkä se on yhdessä sanassa
tai yhdessä jossain - -

että sitten lopulta voi olla yhdessä.

Lipaston filosofia

Kootessa lipastoa, pääsee todella tutustumaan omiin tunteisiinsa. Järjetöntä filosofiaa.

"Missä ruuvi? Onko oikea? Jäikö löysälle? Kiristääkö liikaa?"

Siitä sen tietää, jos on liian kireällä että alkaa kuulua NITINÄÄ. (Vertaa oikeaan elämään - onhan lipaston kokoaminen pelkkää filosofiaa - no mutta sehän on elämää. Missä on Elämän filosofian kurssi... Taiteen sellaisen ehdin jo käydä...)

Jos on väsnyt, jos ruuvin kireys on huono, alkaa järjetön (pelottavakin) NITINÄ.

Näin myös tosielämässä.

Toukokuu on hiljainen

Toukokuu on hiljainen.
Muista minut vielä.

Vaikka toukokuu on hiljainen,
anna kirsikan puiden
ja omenoiden
nousta hiljaisille kukilleen.

Koska kesän kynnyksellä,
missä lupaus kirkunasta kesällä
on toukokuu vielä hiljainen
vasta heräämössä.

Muista minut siellä vielä,
kun toukokuu on hiljainen.

Jokainen ei voi olla paha!

"Jokainen ei voi olla paha. Jokainen ei voi olla paha. Jokainen ei voi olla paha."

Voi miten se on niin vaikeaa uskoa...

Kun kaikki mustavalkoista on

"Kun joku on mustavalkoista,
aina kerrallaan se tarraa kiinni
kahleista
jotka meitä täällä sinnikkäästi paikallaan pitelee.

Niinä päivinä heräilin unesta,
mutten koskaan ajoissa henkeä vetänyt
että olisin ehtinyt herätä
samaan aikaan muiden kanssa.

Kun joku on mustavalkoista,
aina kerrallaan se tarraa kiinni
valheista
jotka meitä täällä sinnikkäästi paikallaan pitelee.

Niinä päivinä heräilin unesta,
mutten koskaan ajoissa henkeä vetänyt
että olisin ehtinyt herätä
samaan aikaan muiden kanssa.

Hitaus,
mikä ihana tekosyy,
kun kaikki mustavalkoista on."

Tanssisitko kanssani tänä keväänä?

Ihana sellainen kevät,
mikä avautuu aurinkona silmille.
Ja avaamaan saa silmämme
elämään talven yli.
Puuttuuko tällainen kevät:
EI!

Se vasta hymyilyttää,
hymyilyttää, hymyilyttää niin
ja tanssi jatkukoon taivaisiin!

Ei kukan kauneus jää huomaamatta.
Ei taivaan pilvi saarra katsetta.
Ei yksikään lintu jätä laulamatta.

Tänä keväänä vesi saa vapaana virrata.
Hukkuvat joet purojen alle.

Hymyilyttää, hymyilyttää niin!
Saa tanssi jatkua taivaisiin!
Jos vain tanssisit kanssani niin?

Kauniisti

"Voit sulkea jo silmät, tiedän missä perhosen nykyään lentelevät."

Varjoonsa kahlittu

Voimaton olo hakkaa selästä sisään.
Vielä tänään on pimeää.
Mikään ei tunnu miltään,
kun mitään ei (enää) pelkää.
Seison hangella varjossa hiljaa.

Yksi viiltävä routa riittää kohmettamaan.
Vielä tänään on pimeää.
Huusit: "Anna mun mennä,
revin siivet selästä!"
Siinä valossa mitään en nähnyt.

Multa siivet sä saisit
jos lentää jaksaisit.
Puhkuu tuuli, virtaa vesi tässä maassa.
Onhan se aivan selvää,
ehkä täytyy mun myöntää,
ettei pieni voi kahlittuna lentää.
Ettei pieni voi kahlittuna lentää.

Hento Hiletys, Tuuli Soi

"Viiletys söpö hento hiletys, tuntuva luissa asti kun tuuli soi. Vauhdissa ilmassa ihmetys, läpi aavojen kun kaunis soi. Ja laulussa mukana koko kuoro, joka ilmalla äänellään muotoilee. On hetki kaunis hymyilen, sen läpi elän hyräillen."