Nyt minä olen täällä!
Minä jo rakastuin sinuun
Helsinki.
Minä rakastan sinun eläviä katuja,
ihmiskohtaloita
joista minä voin kirjoittaa!
Täytyy nähdä, jotta voi tehdä näkyväksi muille
niin
minä kirjoitan näistä kohtaloista.
Varmasti.
Minä rakastan luomukauppoja
ja minulla on jo kanta-asiakaskortti, vaikka olen ollut vasta pari päivää
täällä sinun sylissäsi
Helsinki.
Katupöly tietysti näin allergikkona vituttaa
mutta otetaan tähän väliin Repomiehen repliikki:
"LÄÄKKEET!"
Niillä eteenpäin, kunnes nenä tottuu.
Täällä minä olen syntynyt
tänne minä nyt palasin
enkä ihan heti kulu pois.
Minusta tuli näkyvä,
minusta ihmiskohtalosta:)
Viimeiset kaksi vuotta vain ajatuksia sinusta.
Minä rakastan sinua, anteeksi.
sunnuntai 19. elokuuta 2012
Uutena asukkaana Helsingissä
Tunnisteet:
Hetken ajatus,
Hymy,
Hyvä päivä,
Kesä,
Kirjailija,
Koti,
Matka,
Tulevaisuus,
Valo
sunnuntai 5. elokuuta 2012
Lentäisin tuulessa
Jos minä saisin päättää,
kun minä olen kuollut
minä haluaisin minut ripoteltavan
lentäväksi tuulen mukana
äärettömän meren yläpuolella
Koska rakastan istua tuulisilla kallioilla, järvien ja merien rannoilla,
istua keinussa kun tuuli riepottaa tukkaa
juosta hiukset auki lenkeillä,
vain jotta tuuli saa minut aina hetkeksi omakseen.
NP: Laura Närhi - Tuhlari
kun minä olen kuollut
minä haluaisin minut ripoteltavan
lentäväksi tuulen mukana
äärettömän meren yläpuolella
Koska rakastan istua tuulisilla kallioilla, järvien ja merien rannoilla,
istua keinussa kun tuuli riepottaa tukkaa
juosta hiukset auki lenkeillä,
vain jotta tuuli saa minut aina hetkeksi omakseen.
NP: Laura Närhi - Tuhlari
lauantai 4. elokuuta 2012
keskiviikko 1. elokuuta 2012
Joka päivä ja jokaikinen yö
Olen ylpeä
kun en ole sinusta puhunut kenellekään kahteen viikkoon!
Se ei kyllä tarkoita, ettenkö olisi ajatellut sinua:(
JOKA PÄIVÄ JA JOKAIKINEN YÖ
kun en ole sinusta puhunut kenellekään kahteen viikkoon!
Se ei kyllä tarkoita, ettenkö olisi ajatellut sinua:(
JOKA PÄIVÄ JA JOKAIKINEN YÖ
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)