Viimeiset kaksi vuotta vain ajatuksia sinusta.
Minä rakastan sinua, anteeksi.

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Varjoonsa kahlittu

Voimaton olo hakkaa selästä sisään.
Vielä tänään on pimeää.
Mikään ei tunnu miltään,
kun mitään ei (enää) pelkää.
Seison hangella varjossa hiljaa.

Yksi viiltävä routa riittää kohmettamaan.
Vielä tänään on pimeää.
Huusit: "Anna mun mennä,
revin siivet selästä!"
Siinä valossa mitään en nähnyt.

Multa siivet sä saisit
jos lentää jaksaisit.
Puhkuu tuuli, virtaa vesi tässä maassa.
Onhan se aivan selvää,
ehkä täytyy mun myöntää,
ettei pieni voi kahlittuna lentää.
Ettei pieni voi kahlittuna lentää.

Ei kommentteja: