On aika sanaton olo
sinun rehellisyytesi edessä.
Tiedänhän minä, tiedänhän…
On aika sanaton olo
sinun rehellisyytesi edessä.
Sitten nyökytän. Katson kun pitää
ja haluan…
On aika sanaton olo,
samaan aikaan kun kumarran kiitoksen,
toivon että voin korjata kolarissa särkyneet.
Sitten huomenna
kun kolaripaikkakin on siivottu,
kun en enää nyökytä vaan katson ihan muualle minne pitää,
minne haluan,
kiitettyäni ja toivottuani,
päätettyäni,
että sanattomuuden minä haluan ja minun pitää
korvata sinun rehellisyytesi edessä,
vai millä minä halusinkaan kiittää ja korjata.
Ja sitten sinä nyökytät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti