Viimeiset kaksi vuotta vain ajatuksia sinusta.
Minä rakastan sinua, anteeksi.

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Elämä hoi!

Elämä hoi,
miksi päätäni potkit?
Miksi särkyä aiheutat,
kulutat luuta?
Mikset avukseni viitsisi
mukavakin olla?

Elämä hoi,
mikset suoria vastauksia osaa jo antaa?
Milloin opetat muuten kuin kovalla kädellä?
Mikset vain avukseni viitsisi olla?

Elämä on maailman elämää.

Vihaatko minua niin paljon, koska en ole maailman?
Etkö käsitä, että minä kirjoitan maailmasta,
kirjoitanhan siis sinusta!
Vihaatko minua niin paljon, koska en taivu tahtoosi kuin tangon nainen?

Otan mahdollisuuteni. Pidän sen.
En kysele, olen onnellinen.

Ei kommentteja: