Mitä me ihmiset ajamme takaa -
päättäväisesti, halulla, sydämellämme
ja sielullamme?
Me tahdomme, tahdostamme tulee tiemme, sillä seuraamme vain sitä.
Me puremme, kun meitä satutetaan,
me haluamme satuttaa kostoksi.
Ihminen on peto
myös itselleen,
toiset tahtovat väärän tien.
Kunpa huominen tulisi pian
ja yö peittelisi minut märkänä sänkyyn
aivan liti märäksi
sillä sellainen saa hereille.
Minä olen läpi märkä,
kyynelistäni.
Anna minä ensin vuodan ne kaikki kuiviin,
jotta tulen ontoksi ja tunteettomaksi jälleen;
se helpottaa ja saa ehkä nauramaan jälleen aivan sieluni pohjasta asti,
jonkun toisen rannoilla
tai maailman toisella puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti