Häpeän.
Olen ollut erittäin typerä.
Olen uskonut kirkkain sinisin silmin hyvää
uskonut johonkin
mitä ei ollut.
Minulle sanottiin että oli,
ei ollut.
Ei kahdessa viikossa näin suurista asioista pääse eroon.
Tarvitaan aikaa.
Sinä et tarvinnut aikaa, selkeästi.
Sinulla ei siis koskaan ollut minun kanssani näin uusia asioita
kuin minulla oli.
Sinä vain valehtelit minulle
kirkkain silmin...
Enkä minä enää muista, minkä väriset silmät sinulla on.
Ehkä vihreät...
Mutta enää en muista, eikä sillä olekaan mitään väliä.
Millä olisi!?
Häpeällä,
sen määrällä...
Millä tästä häpeästä pääsee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti