Katselen kahta asuntoa Helsingissä, molempiin voisin kuvitella muuttavani. Toinen on tuttu, toinen vieras. Vieras voisi olla parempi, miksikö?
No rakkautta karkuun, sanotaan,
muttei todellisuudessa uskalleta puhua ääneen todellisesta. Harmittaa, olisin ollut pettyneempi jos - -
Molemmat asunnot ovat kiehtovia, olen risteyksessä, toisesta tiestä alkaisi tuttu, toisesta vieras. Vieras voisi olla parempi, tuttu tuo kyyneleitä.
Vieras tuo myös kyyneleitä, mutta kun en tiedä määrää
on vaikea valita
mitä tietä täytyisi nyt kulkea.
Päädyin hyvästelemään uudelleen Tutun,
olisiko siis vieras oikea ratkaisu.
Rakastan Tuttua, pitäisikö siksi valita se tuttu tie, ihan vain Tutun takia?
Tässä kohtaa putosi ensimmäinen jälleen annettujen hyvästien aiheuttama kyynel.
Mietin hetken tuttua asuntoa, jossa olen ollut. Viimeksi siellä itkin, koska pelkäsin kadun ääniä. Pelkäisinkö yksin siellä joka tapauksessa? Pelkäisin, koskta Tuttu ei nukkuisi siellä minun vieressäni. En voisi nukkua siellä kenenkään toisenkaan vieressä.
Tässä kohtaa putosi lisää kyyneleitä, ja näyttö piemeni.
- - -
Tässä kohtaa putosi lisää kyyneleitä, ei viimeisiä, ei todellakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti