Viimeiset kaksi vuotta vain ajatuksia sinusta.
Minä rakastan sinua, anteeksi.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Luin vanhoja kirjeitä

Ei olisi kannattanut.
Ne nostattavat aina haikeuden silmiin,
haikeus pistää satamaan.

Tänään on ollut myrsky.
Minä sain sen asunnon, enkä minä kertonut sinulle!

Minä kerroin kaikille muille, mutta minä en kertonut sinulle, että minä lähden, minä muutan toiselle paikkakunnalle;

MINÄ MUUTAN HELSINKIIN

Ja sinä et tule sinne!

Minä tapaan siellä uusia ihmisiä, en sinua.
Joku muu tulee öisin nukkumaan viereeni,
sinä et enää tule!
Pitkään aikaan en halua viereeni ketään, haluan itkeä yksin kaikkea pilaamaani,
mutta lopulta tulee aika
että minä olen riittävän hyvä jollekin
juuri tällaisena
ja silloin en nuku enää yksin,
hän nukkuu silloin vieressäni,
eikä minulla ole enää ikävä sinua.

Ei kommentteja: