pidättäydyin.
Kun vilkutin kyynel silmässä hyvästit
en todellakaan voinut tietää miten pitkä matka tästä tulisi...
Poistin puhelimestani sinut,
sinun kuvasi, sinun tekstiviestisi...
Arkistoin vain yhden viestin kaikista niistä sadoista viesteistä - -
arkistoin, jotta olisin muistanut miksi sanoin hyvästit.
Olin lähellä silti kirjoittaa taas sinulle,
vastata sinulle
vaikka sinä haluaisit kanssani vain satunnaisen epäsäännöllisesti säätää,
ja sinä kehtasit ehdottaa sitä kaikkien niiden kymmenien ja kymmenien kertojen jälkeen
kun minä ensin olin tiukasti sanonut, etten minä enää pysty enkä halua sitä!
Tämä on järjetöntä!
Haluaisin kuulla mitä sinulle kuuluu,
varsinkin nyt kun olen kipeänä,
mutta en pysty kohtaamaan tuollaista ihmistä,
joka tekee minusta niin rikkinäisen, sekä jatkaa leikkimistä vaikka on asetettu rajat.
Ne rajat ovat minua varten.
Rajat ovat lapsille osoitettua rakkautta
ja minä olen lapsi kuten aikuiset teatterissa voivat olla
ja minä rakastan itseäni, koska asetan rajat.
Rakastaisitpa sinäkin minua niin, että kunnioittaisit joku päivä niitä,
etkä enää ehdottaisi jotain niin nöyryyttävää
kuten kaikkien kymmenien kieltäytymisten jälkeen ehdotit...
En todellakaan ole vihainen,
en : )
minä rakastan sinua, juuri tuollaisena kuin sinä olet,
mutta sinä et rakasta minua
sinä haluat särkeä minut.
Sinulla ei ole kunnioittavia rajoja
sinä haluat olla sekaisin, ja entistä enemmän sekaisin.
Kyllä sinä joku päivä kasvat aikuiseksi,
ehkä kadut tekojasi
sanojasi,
sitä mitä olet menettänyt,
sitä miltä olet ollut niin sokea -
NIIN MINÄKIN OLEN TEHNYT : )
Mutta asia jolle olen kaksi vuotta ollut aivan solmussa,
uskoni,
on löytänyt paikan
tämän kaiken sinuun liittyvän hulluuden keskellä...
Ja se vastaus oli lähempänä kuin koskaan!
Ja nyt minä olen onnellinen, sillä ymmärsin kuinka kaikki tämä taipuu.
Ja minä päätin, että jos minun pitäisi vielä yksi asia sinulle näyttää
minä näyttäisin tämän,
sillä sinä näytit minulle, mitä on vapaus.
Usko ja rakkaus voivat olla tasapainossa,
tässäkin : )
Olisitpa sinä vielä täällä,
voisimmepa me vielä tavata,
monta kertaa.
Mutten tiedä,
miten pystyn ensin luopumaan kaikista näistä tunteista,
jotta tulisin vain ystäväksi jälleen.
Jos se on mahdollista, se vie vuosia,
etkä sinä odota minua niin kauan.
Minä tiedän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti