Jotta voin pitää pääni kasassa,
ja etten ala ahdistuksessa hyppelehtiä seinille,
kokoan itselleni selväksi listaksi sinun latelemat repliikit:
"Taidamme molemmat tietää, että sinä rakastat minua enemmän kuin mitä minä sinua. Rakasta minua vähemmän", sinä pyysit.
Minä sanoin, etten minä näitä tunteita valinnut.
Anteeksi, että minä rakastuin sinuun.
"Olisitpa sinä aloitteellisempi, tekisit enemmän."
Kun teen, se tuottaa sinulle pelkoa ja ahdistusta.
"Oli virhe suudella sinua humalassa muutaman lähimmän ystävän edessä, sillä en tekisi sitä ilman viinaa kuitenkaan."
Niin et sinä tekisi... minä en koskaan ole kaivannut julkisia hellyydenosoituksia, mutta olen pyrkinyt olemaan tyrmäämättä sinua. Enää ei tarvitse pelätä, että tyrmääminen olisi loukkaavaa.
Välillä haluan vain painella pientareelle,
kauaksi sinusta, mutta sinä olet tuollainen - - enkä minä osaa sinusta luopua.
Nyt ei edes tunnu siltä.
Käsittämätöntä.
Olisipa elämä joskus vähän helpompaa,
edes ihan vähän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti