Tänään moni asia on aivan päinvastoin kuin eilen. Pasilan juna-asema jälleen. Liikenne on ennallaan. Jokaisella autolla on kiire, bussit jarruttavat ja kiihdyttävät aggressiivisesti ja jalankulkijat ovat eilisen tavoin verhoutuneet pimeään mustilla vaatteillaan. Siksi matkakortin toinen puoli on heijastinta... Eilinen kolaripaikka on siivottu. Tunnelin luiskan betoniseinät ovat epätasaisesti tummuneet kosteudesta ja seinillä on edelleen eroottisia kuvia. Kaikesta huolimatta päivällä ei ole enää mitään tekemistä eilisen kanssa. Kolaripaikka on siivottu.
Muutoksen huomaa, jotain on tapahtunut. Enää tänään ei asemalla tuoksu vastapaistettu croisantti, ja ilma on epävarmasti paikallaan. Enteilee sadetta. Kaikkialla on ahdistavan harmaata ja painostavaa. Enää tänään tuuli ei kuljeta soljuvaa ihmisääntä korviin, ympärillä soi vain kumma hiljaisuus.
Tunnelin luiskaa alaspäin ei enää tänään kävele onnellinen pari. Luulen käveleväni hitaasti, mutta olen kuitenkin asemalla aikaisemmin kuin eilen. Toissapäivänä Normaalisti. Luulen, että on hiljaista, mutta en edes tajua reagoida soivaan puhelimeeni. Puistelen päätäni. Huomasiko kukaan muukaan? Ainakin kolaripaikka on siivottu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti