Tänään heräsin kun aurinko laski. Kummallista.
Minun eloni todella alkaa siitä kun toisten elo aloittaa päättymisensä. Luonnollista.
Kävelin koiran kanssa. Lauloin koko matkan. Toiset pitivät kummallisena, minulle vain luonnollista.
Tuntuu etteivät jalat kanna, etteivät ne pidä minua maassa kiinni. Kummallista. Sitten pysähdyin ja lähetin tekstiviestin. Tukaani vastasi heti. Jotenkin vaan luonnollista, eikä viesti ollut mitään kummallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti