Toista sua ei milloinkaan

Tässä menee tie, siitä linja-auto tuli - ja siitä minä kävelen takaisin kotiin
kun kyllästyn sinun huojuviin heiniisi pelloilla.

Tämä on ollut pitkään hyvä pakopaikka,
jonne olen voinut oksentaa kaikki olot.
Varsinkin ne huonot ja synkät.
Toivon, että voisin vielä joskus palata tähän Hetkeen
ennen huomista... mutta minä kirjoitan Sinusta tästä lähtien muualle...
Harmi, että minun täytyy tästäkin Sinun vuoksesi luopua,

mutta jos minä jään tänne,
sinä et koskaan herää

Kun minä lähden nyt,
minun muistiini viimeiseksi päiväksi jää yksi elämäni onnellisimmista päivistä -
lankkulaudan talvipäivä -
ja olen ikuisesti kiitollinen ja onnellinen, että sain viettää sen juuri Sinun kanssasi.

Sinä et ole kanssani onnellinen, enkä minä riitä sinulle...
Me taidamme sittenkin haluta elämältä niin eri asioita...
Minä olen onnellinen kun sinä olet.
Tule onnelliseksi, tulethan!

Minä en tahdo räätyä, sillä siten kaikki menee ohi,
eikä yksikään päivä ole merkityksellinen
eikä mikään tunnu enää miltään.
Sinun kanssasi moni päivä muuttui merkitykselliseksi!
Siksi sinä olet ainutlaatuinen!
Minä haluan oppia tuntemaan jääkylmän, tulikuuman
niin kuin Sinun kanssasi opin tuntemaan!
Se on elämää!
Elämää pitää haluta!

Tarve ja halu ovat eri asioita: mitä sinä tarvitset, mitä sinä haluat.

Tässä menee tie, siitä linja-auto tuli

kuten silloinkin, kun linja-auto vei meidät istumaan viikoksi pimeään, järven yläpuolelle kallion reunalle, and we just are...
Ehkä metsän keskellä oli lampi, ja me kalliolla korkealla sen rannalla...

Ja me puhuimme läpi yön!
 - ja siitä minä kävelen takaisin kotiin
kun kyllästyn sinuun huojuviin heiniisi pelloilla.

Sinuun minä en kyllästy koskaan, mutta ne sinun huojuvat ajatuksesi,
jotka pompottavat minun lasikupua niin kauan, että se menee särki -
niihin minä olen väsynyt
ja minä itken, koska se sattuu.

En minä tiedä, mikä ihme meissä oikein syttyi.
Enkä minä tiedä, mitä pitäisi tapahtua,
että vielä sytyttäisin pimeällä tielläni lyhdyn,
jotta sinä näkisit, missä kohdassa tietä minä kuljen...
En minä tiedä, että mitä.

Minä olisin vain halunnut olla ja hengittää kanssasi.
Just as we Are.
Mutta minä en tällaisena riitä sinulle.

Ole itsellesi lempeä, minä pyydän.
Minä ajattelen sinua
         ehkä ikuisesti...
Minä muistan sinut, sinut upean ja ainutlaatuisen,
         ehkä ikuisesti...
Minä rakastan sinua
         ehkä ikuisesti...


***

Toista sua ei milloinkaan...