Viimeiset kaksi vuotta vain ajatuksia sinusta.
Minä rakastan sinua, anteeksi.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Vaikea nukahtaa jälleen

Olo on kuin invalidilla,
joka paikkaan sattuu, eikä keho vaan nyt toimi...
Päivä päivältä se toki on parempi ja ehkä
lauantaina uudestaan laskemaan!
Ehkä! Ehkä! Ehkä!

En saa unta.
En halunnut tänään puhua kanssasi taas niistä isoista kysymyksistä,
anteeksi etten tänään jaksanut...

Yritän saada tolkun omista ajatuksista;
"Mitä minä tarvitsen? Mitä minä haluan?"
Kaikkihan tietää, että ne ovat eri asioita.

Minä haluan oleilla kanssasi, olla vaan ja antaa ajan kulua,
koska aina sinun kanssas vietetyn ajan 
tunnen rikkaaksi, kylläisemmäksi ja paremmaksi. Sellaista rikasta aikaa kaipaan paljon lisää! Ja kaipaisin sitä varmasti muiltakin ihmisiltä, jos samalla tavalla kokisin heidän kanssaan vietetyn ajan erittäin rikkaaksi. Olen sitä paitsi seurassasi paljon parempi ihminen, kuin monen muun seurassa.
Mitä ihmettä sinä aina teet minulle!?

Enkä minä tiedä, mitä minä tarvitsen.

Ei kommentteja: