"Olen kuin vaviseva haavan lehti,
josta ei koskaan tiedä,
milloin se (taas) putoaa.
Olen kuin kuivunut hiekkalinna,
josta ei tiedä,
milloin se murenee."
Elämä yllättää aina. Läheisen sielun tuki on merkittävää, kun sydän ajattelee näin. Ja laulunahan se aina purkautuu minullekin kuultavaksi. Ei onneksi omani. Tulivuoret ovat kauniita katsella.
Belja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti