Niistä pimeistä ajoista, joita jokainen elämässään joutuu kohtaamaan, niistä kumpuaa ilo ja onni - tai koko elämä. Jos ihminen ei osaa ollenkaan surra tai ei pysty astumaan toisen saappaisiin, niin ei ole mitään-mitään. Ei ole kivulle ylärajaa ellei alarajaa, ja koska kipua ei voi alarajamitata, ei ihminen voi myöskään sanoa, kuinka paljon jaksaa pimeyttä harteillaan kantaa.
Yöllä on myös pimeää.
Ei yöhön liity pekästään pelko, suru ja ikävä. On opittava elämään niin, että yössäkin voi nähdä onnen, rauhan ja uuden toivon, elämän voiton. Pimeys ei ole enää päivän loppu vaan valo voittaa aina aamulla pimeyden - oli yö ollut vuorostaan pimeyden pelkoa tai vuorostaan uutta toivoa ikuisesta elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti