Mikä aina pysyväksi jää
eniten tekee kipeää
Miltä tuntuu elää kuolleena
sisältä täysin tyhjänä
jatkuvassa ikävässä
tekohymy huulilla
Välillä luulen että kaadun
ettei jalat jaksakaan kantaa
Niin ristiriitaisia
synkkiä ajatuksia
eikä tiedä mikä niistä toteutuu
Jos en jaksakaan taistella
ja kaadun maahan vaikka kaupassa
jäisin lattialle itkemään
tai jos henki loppuu niin kuin elämäkin yllättää
nyt vaan vuoro olisi kuoleman
kuten meidän kaikkien vielä joskus on
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti