Taas on käyty koulua.
"Taiteilijuus: ukkosmyrsky, siis räjähtävää ulosantia ja sisällöllistä tykitystä."
(Janne Puustinen)
"Taiteilijuus: orava, siis vapaa mutta määrätietoinen."
"Taitelijuus: tyyni järven pinta, siis heijastus jostain samanlaisesta ollessaan silti erilainen, pieni liike muuttaa koko pintaa ja kuin tämä maailma."
Ei ollut ryhmätyö - onneksi.
Taide on siinä hetkessä "se jokin kaunis hymähdys", kuin tyyni järven pinta. Kuvittele itse: seisot hennosti usvaisena aamuna ihan tavallisen järven rannalla, katsot kohti lähes seisahtunutta liikettä, veden pintaa ja hengität. Kukaan ei seuraa tätä näytelmää. Mikää ei vielä ole taidetta - oletamme. Mutta sitten jonkin vaikutuksesta, järven pinta muuttuu. Alkaa syntyä liikettä, ääntä ja eloa. Järven pinta alkaa elää! Nyt on syntynyt vaikutus - olkoon järvi me ihmiset ja liike silloin vaikutus meissä. Miten itse reagoit kohdatessasi jotain vaikuttavaa? Kuvittele.
Seisot edelleen järven rannalla, on edelleen usvainen aamu ja se tavallinen järvi. Sitten taas järvi tyyntyy ja aurinko alkaa nousta horisontissa. Tuulee ehkä vähän. Herääminen alkaa.
Missä oli taide? Oliko taide vaikutus järven pinnalla, kuohunta, liike ja elo? Oliko taide vaikutus hänessä, joka seisoi järven rannalla katsoen näytelmää? Vai oliko taide jotain sellaista, mitä ei vielä ymmärtänyt pinta eikä katsoja, jokin hymähdys heidän välillään?
Niin. Jossainhan sen täytyy kuitenkin olla: "- kuin tämä maailma."
Taiteilijuus on ihmeellinen asia. Sehän me jo tiedettiinkin.
2 kommenttia:
Entä jos ei ole aikaa eikä mahdollisuutta silloin kuin se sopii luovuudelle? Tietenkin elämän voisi järjestää niin ja keskittyä vain ja ainoastaan siihen, että pystyy koska hyvänsä kääntämään maailman pois ja keskittyä kirjalliseen ulosantiinsa, mutta ei se välttämättä toimisi kovin hyvin tai olisi sen arvoista. Etenkin kun koko maailmaa huutaa että nyt nämä pari kuukautta keskityt täysillä kouluun ja sit huhtikuussa lomaillaan.
En ole kyllä kuullut moisesta luonteesta.
Elämääni käsite tekotaiteellisuus aina vaan ilmestyy jostakin, joku puhuu siitä tai mainitsee sen, kritisoi ranskalaisia baskeripäitä jotka kirjoittaa paperille kaksisanaisia runoja ja lukee niitä pikkuruisissa kahviloissa punaviinihumalassa.
Kuulostaa kyllä aika vittumaiselta luennolta. Kuka sitä on sanomaan.
Lähetä kommentti