Viimeiset kaksi vuotta vain ajatuksia sinusta.
Minä rakastan sinua, anteeksi.

maanantai 5. lokakuuta 2009

Kaunista etsimässä (osa 1)

Mitä se kaunis tai kaunis on? Missä sitä kauneutta tai kauneutta on?

"Näin pienen tytön joka hymyili minulle. Tytön toinen sokea, ilkeänkin näköinen silmä sai minut itkemään. Tyttö hymyili minulle. Se oli kaunista."

Toinen sanoisi rumaksi, mutta toinen itkee kauniiksi. Tällainen on Neiti Tukaani.

"Sitten näin isän ja tyttären. Tytär on jo aikuinen, ainakin näyttää siltä. Jotain todella jännittävää, mutta samalla oikeasti kaunista heidän välillään oli. Kaunis isä-tytär suhde, sanoisin. Eikä kaneus ollut heidän kuvissaan tai siinä mitä he tekevät, vaan siinä miten he vain ovat."

Toinen näkee vuoriston hankalana ylittää ja kiipeillä, mutta toinen näkee vuoriston mahdollisuutena. Tällainen on Neiti Tukaani.

Ja sitten on vielä toinen, joka ahdistuu kun ei tiedä mitä kaunis on: "Maailma on ruma, jossa kuitenkin on jotain kaunista, muttei niin, että voisin enää sanoa maailmaa kauniiksi. Lapsen silmät ovat kai kaukonneet, samalla kun lapsen toivo ja ehkä kaipuu vain yltynyt."

2 kommenttia:

acai kirjoitti...

Kauniita tekstejä :)

Kevään tyttö kirjoitti...

Kiitos paljon. :)

Näitä en juurikaan "ajattele" vaan kirjoitan vain. Tulevat ulos sellaisena minä ne nyt ovat. Välillä huommin ymmärräettävänä, välillä helpommin ymmärrettävänä.