Kaunis ja minä
Omasta kädestä tämän veistin,
omista sormista nämä kolme viivaa tulivat.
Hirveässä tuskassa oli pakko päästää
metallilla rautapisaroina ulos
ja toivoa,
että Kaunis ottaisi kopin.
Pitkät sekunnit jo valuen pitkin yksinäistä ihoani pysähtyen
jokaiseen ihokarvaan, nytkähdellen kuin rangaistuksena ja
huutona tapetusta ajasta vailla toista sielua selässä kantaa.
Hengitin kolmesti:
Ovi kävi.
Kaunis tuli.
Otti minut syliinsä,
otti haavani
ja suuteli minua
lämpöisillä huulillaan.
Silloin putosi meiltä kolme kyyneltä maahan,
ja minä suutelin myös häntä.
Ja hänen sylinsä poisti olemasta
kaikki kolme viivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti