"Heittäkää pois selästänne kaikki taakat, jotka vielä teitä pidättelevät ja etsikää rohkeasti niitä elämänne väreilyjä, joita rakastuneet parit katselevat auringonlaskussa järvellä, ja jotka määrittävät elämämme tahdin. Rikkaasti erilaisten tunteiden kokeminen vain kasvattaa luonnettamme, vaikka tunteet saavat meidät ahdistuneiksi, sulkeutuneiksi ja sekaviksi, ja tekevät meistä kahlittuja patsaita. Mutta kuinka monesti me unohdamme, että juuri ne tunteet rajaavat meidän elämämme rajat, ne jotka lopulta määräävät myös kuolemastamme."
Belja
Tämä sama teksti on pari julkaisua aikaisemmin postattu, johon Keas komentoi. Siksi jatkan tekstiä.
"Mitä tarkoitat taakkojen heittämisellä? Luopumista kaikesta mitä pitäisi tehdä ja heittäytymistä taiteen maailmaan?"
(Keas)
Unohdetaan ensin kokonaan taide ja kaikki minkä miellämme taiteeseen. (En pohdi voiko arki olla taidetta tai mitä on arjen taide) vaan sanon vain, että ajatellaan ainoastaan arkisesti. Tai kuinka arkista seuraavat ajatukseni voivat olla... ainakin minä pystyn noudattamaan omia neuvojani.
Tarkoitan, että millaista pitäisi elämämme olla, että kannattaa kuolla?
Jokainenhan on itse oman elämänsä sankari, niin sitä sanotaan, mutta liian moni hautautuu omien kahleidensa alle. Tarkoitan taakkojen heittämisellä sitä luopumista, mikä ainakin minulle tarkoittaa luopumista sellaisista asioista, jotka millään tavalla rajoittavat ja pitelevät elämääni. Jos esimerkiksi minulle päämäärä on teatteri ja taide siinä sivussa (kiitos kyllä!) niin haluan luopua sellaisesta, mikä kahlitsee minua pääsemästä tavoitteeseeni, KOSKA tiedostan, miten paljon minulta vaatii henkisesti "muuttua" niin, että löydän esimerkiksi itselleni tarkan taidekäsityksen. EI, tämäkään ei ole itsestään selvä. Opiskellessani kohti taiteen ammattia, minun on joskus tiedettävä, mitä minä edes opiskelen...
No mitä nämä asiat sitten on?
Se ei ainakaan minulle tarkoita luopumista kaikesta siitä "mitä pitäisi tehdä" vaan päin vastoin. On suhteutettava. Kysyn itseltäni: "Mitä minun täytyy tehdä, jotta saavutan tavoitteeni?" Ja en tietenkään luovu sellaisista asioista, jotka tekevät tulevaisuuteni ja päämääräni, esimerkiksi harjoitteleminen. Ja minun täytyy harjoitella. Mutta yhtä lailla, voidakseni "live like an art" minun ei tarvitse luopua siitä, mikä voi minua inspiroida, vaikka se olisikin arkista. Ei, minä en luovu ystävistäni, perheestäni, kaupassa käynnistä, laskujen maksamisesta enkä auton pesusta, vaikka niitä "pitäisi tehdä" ja vaikka kokisin ettei niillä toimilla ole mitään tekemistä päämäärieni kanssa. KOSKA minussa saa olla erikseen TAIDE-minä, SISKO-minä, ROOLI-minä kuin myös jossain syvällä MINÄ. On suhteutettava ja ymmärrettävä ero.
Tai miksei antautua vain taiteen maailmaan?
Se joka voi elää "vain taiteessa, hengittää vain taidetta ja käyttää myös ravintonaan vain taidetta" on joku muu kuin MINÄ. Minä olen vain ihminen, ihminen taiteen polulla, alkuvaiheessa, elämässä alkuvaiheessa. Mitä taide on? Missä taidetta on? Mitä on arjen taide? Onko arjessa taidetta? MINÄ vasta etsii. Onhan polkua tässä jäljellä.
Keas kiitos kysymyksistäsi ja toivottavasti ajatukseni yhtään selvensi sinua! :)
3 kommenttia:
Kiitos vastauksesta :D Oli tosi ihana yllätys, että vastasit oikein kunnolla ja pitkästi. Tuntuu ihan kuin olisin jotain, kun viestini on päässyt oikein postaukseesi.
Kyllä se selvensi, vaikka lukiessani tajusin, että olen itsekin tullut samaan tulokseen. Että voin olla luova, vaikken eläisikään boheemina yksin majakassa. Minusta vaan ei useimmiten ole siihen, joten on helpompi sanoa, ettei ympäristö anna minulle aikaa, kuin uskoa tosiasia, että minä itse käytän aikani vetelehtimiseen.
Nyt kun olen havainnut sinut hyväksi opettajaksi taiteen saralla, niin kertoisitko seuraavaksi mahtavan kunnianhimosi salaisuuden. Vai onko se kunnianhimoa? Se voima, joka saa sinut keskittämään elämäsi taiteelle.
Varmaan on tullut ilmi, että minusta ei siihen ole, vaikka ainoa hyväksymäni tulevaisuus on kirjailijan ura. Näillä näkymin siitä ei kuitenkaan voi tulla mitään, sillä enhän kirjoita kuin blogia (heinäkuussa sain aikaiseksi pari novellin runkoa, jotka jäivät kesken ja sen jälkeen saavutukset rajoittuvat yhteen novelliin), odotan vain sitä "sitten kun on aikaa" eikä aikaa tule olemaan koskaan! Menen armeijaan ja opiskelemaan, joten aikaa on varmasti vasta vuosien päästä, jolloin taitoni ovat ruostuneet ja astun työelämään kyllästyneenä ja itseeni pettyneenä.
Anteeksi jos vaivaan liikaa, en vaadi sinua vastaamaan ja vaivaamaan päätäni minun saamattomuusongelmillani.
Keas ei et todellakaan vaivaa liikaa! Minua innostaa juuri myös se, kaikki työ ja vaiva minkä lukijat haluavat minun tekevän! Huomaat kyllä joskus varmasti mitä tällä tarkoitan, tätä en voi selittää pitkällä postauksella, tämä täytyy itse oivaltaa. ;))
Lupaan vastata sinulle tähän "pitkästi" aivan postauksen verran! Mutta nyt kysyt sellaista, mikä vaatii ainakin tovin pohdiskella teksti kasaan. Sitäkin minä teen;))
Mikäli sinulla on "ongelmia" kirjoittamisen suhteen, niin voisin kopioida blogiini suotta yhden tekstin kirjoittamisesta ja sen vaikeudesta tai jollain tapaa tematiikka pyörii siinä. Jos niistä ajatuksista olisi sinulle jotain apua esimerkiksi.
On hyvin hyvin hyvin kunnioitettavaa sinulle, että pidät minua "taiteen opettajanasi" :)) Olen iloinen ja toivon että pystyn täyttämään (ilmeisesti) kirjoittamalla haluamasi opin, mitä nyt minulta voit oppia. Mutta tästäkin postaus varmaankin tulossa, ellei samaan mene... hmm...
Mutta tärkein ohje/neuvo/mielipiteeni jo näin alkuun sinulle on se, että oli sinun taiteen lajisi/tekniikkasi mikä tahansa (kirjoittaminen, musiikki, teatteri, maalaaminen...) mikä tahansa, niin aina sinun jälkesi jollain tapaa määräytyy siitä kuka ja ketkä sinua ovat opettaneet. Siksi enemmän kuin mielelläni kehoitan sinua etsimään itse kaipaamaasi oppia niin monesta eri suunnasta, kuin vain sinulla on itse halua. Jokainen uusi ihminen on uusi väylä. Jokaisella uudella ihmisellä on jotain sellaista tarjottavaa, mitä sinulla ei vielä ole, ja mitä et ole voinut keneltäkään toiselta saavuttaa. Tätä mieltä minä olen:))
Yritän täyttää toiveesi mahdollisimman pian ja kirjoittaa ajatukseni sellaiseen kasaan ja julkaista blogissa, jotta saat jotain käsitystä kysymästäsi.
Ja edelleenkin, todellakin minulle on väliä, mitä mieltä toiset näistä asioista ovat, siksi kun haluan, teen vaikka koko postauksen yhden ihmisen ajatuksista :)) Mahtuuhan tänne maailmaan meitä, miksei minun blogiini.
Ja muista, tärkein työkalu kirjoittamisessa on sydämesi:)
Ystävällisin terveisin
Belja
Lähetä kommentti