On iltapäivä, puolivarjoinen ja pitkä poikkilaituri. Poikkilaiturilla mies rauhallisesti istuu ja virvelöi. Tukka harmaa jo alkanut otsalta karata kaljuksi. Ujoilee. Haalistunut vihreä takki, keskiluokkaisesti käytetty ahkerasti. Vahva ja päättäväinen nenä. Kunnioitan.
Mies virvelöi rauhassa. Harakka kauempana. Aika kuluu, tovi vain. Mies istuu rauhassa virvelinsä kanssa. Harakka uskaltaa tulla lähemmäs...
Istuvat sitten vierekkäin, mies ja Harakka. Mies heittää palan leipää Harakalle. Katsoo. Mies katsoo sitten vettä ja laskee virvelinsä hetkeksi pois. Sitten vain istuu.
Mies sanoo jotain Harakalle. Olen niin kaukana, etten voi kuulla, seuraan vain kauempaa näytelmää. Sitten ottaa virvelinsä takaisin ja jatkaa rauhassa kalastamista. Aika kuluu, tovi vain. Ei nappaa ja laskee jälleen virvelin pois. Tokaisee taas jotain Harakalle.
Ja Harakka vain istuu miehen seurassa.
Edelleen puolivarjo, harmaa tukka, vahva nenä ja haalistunut vihreä takki. Ja ennen kuin aurinko ehtii laskea, lähtee Harakka lentoon, pakkaa mies virvelinsä ja poistuu.
Näytelmä on päättynyt.
2 kommenttia:
Upeesti kuvattu- Pääsin mukaan fiilikseen, kuin oisin ite nähny miehen ja linnun. Luonto on kaunis.
Kiitos paljon. :)
En mä näitä juurikaan "ajattele" kun mä kirjoitan näitä juttuja. Ei tartte yrittää... ne tulee millasena tulee. Tämän tekstin vain kirjoitin muistikirjaani kun seurasin tilannetta livenä ja kopioin köhkäisen tekstin tänne.
Näitä nyt tulee :))
Lähetä kommentti