"Sinä olet minä, enemmän kuin kukaan... kun sä lähdet maailmasta, tulen silloin mukaan!"
Tai anna vastaavasti puu,
jonka voin jättää kasvamaan huomiseen asti.
Joka kasvaa
josta näkyy vielä toivo.
"Jos on portti kiinni, helvetti saa riittää... sä kun olet rinnallani voin vain nauraa ja kiittää!"
Mä haluaisin ensi syksynä
olla ehkä elossa
ja katsoa kuinka puussa kasvaa omenoita
uusi elämä, uusi hedelmä.
Syksy tulee aina.
Vaikka ilman omenaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti