Viimeiset kaksi vuotta vain ajatuksia sinusta.
Minä rakastan sinua, anteeksi.

perjantai 30. joulukuuta 2011

Huutamallako tullaan kokonaiseksi?

Se mitä en koskaan ymmärtänyt
että minkä takia tällaiselle rikkinäiselle
joka on haavoja täynnä
jolla on luita poikki ja puita myrskyn jäljiltä sähkölinjojen päällä
eikä edes lämmintä vettä voi keittää
kun sähköjä ei enää ole
että minkä takia silti kuvitellaan
että huutamalla rikkinäinen tehdään kokonaiseksi jälleen
valetaan halua jaksaa taistella
Niinkö?

Mulle ei saa huutaa
ikinä

Niitä ihmisiä mä en ymmärrä, jotka huutavat
tällaiselle rikkinäiselle
ei se ole lähimmäisenrakkautta
vai onko  muka
ei se ole ystävyyttä
vai onko muka
En minä sitä sellaistakaan tunne
Olen hämilläni

Sitä minä en koskaan ymmärtänyt,
Pampula

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Huuda takaisin! On sussa voimaa jos vaan uskallat näyttää sen!