Kuoppa voi olla syvä

Mä shoppailin tänään
karvaisen takin
vihasin myyjää joka jätti v a h i n g o s s a yhden hälyyttimen takkiin
vitut jätti vahingossa
ainakin se oli pahoillaan kun jouduin hävetyksen kohteeksi
että portit kaupassa piippaili
no en mene sinne kauppaan enää ikinä ei hätää "myyjä"

Vitut se mikään myyjä ollut kun joku -93 syntynyt teini runkkari
Ei noussu pisteet mun silmissä

Myyrä laittoi huolissaan pitkiä tekstiviestejä
jotka teki jotain
en kerro mitä
mutta ajattelen
yritän taas askeleen taaksepäin pois lähtölaskennasta ja yritän
keksiä pian uuden kaavan

"Ei kukaan voi meitä pelastaa"
paitsi me itse
jos me ei haluta sitä
niin ei kukaan

Ehkä ikävän ei tartte lähteä kokonaan
ehkä vanha-minä ei tule takaisin
mutta ehkä on olemassa joku parempi uusi-minä
johon mä voisin tutustua
mutta missä se on
mitä se uusi minä tekee
uuteen ihmiseen tutustuminen niin jännittää
apua minä!

Kun mä katson peilistä
sieltä katsoo takaisin ikävä, tyhjyys ja tuntemattomuus
eikun minä
sieltä katsoo eimikään-minä
Mä haluaisin olla taas kaunis
"Todella kaunis, elät vain yhden kerran..."

Ehkä juuri siksi pitäisi jaksaa taisella ikävää vastaan
koska ehkä ikävä on maailman perus juttu ja sitä vaan on aina tietty määrä
ja jossain sen täytyy aina olla
ja jos tekisin jotain radikaalia
niin en poistaisi ikävää
vain lisäisin sitä.

Kuoppa voi olla syvä
ja matka kuopan pohjalta maan pinnalle pitkä
mutta matka taivaaseen on pohjalta paljon paljon pidempi