Minä sanoin puhelimessa
että vierähtäisipä Helmi viereeni
käpertyisi kylkeeni
ottaisi käteni ja asettaisi olkapäälleen halaukseen
kun ei käsi itse osaa asettua
Olen liian raskas
Helmi himmenee jos se on seurassani
joten Helmen on oltava muualla
Siitä tulee ikävä Helmeä
Sen ikävän minä osaan määritellä
onneksi edes sen
Helmet ovat arvokkaita, ainutlaatuisia
jokainen helmi vähän erilainen
mutta tämä Helmi on korvaamaton
kuin se merenpohjasta sukellettu kirkas aarre
joka on vahingossa tullut tehneeksi
osan matkaa
puoli valtakuntaa
ja kokonaisen maailman
Niin arvokas ja ainutlaatuinen se on
eihän siitä voi kuin toista kiittää
ja pahoitella
miten raskas minä olen
kuinka minun kanssani helmiäisen pinta himmenee
Välillä minä toivon että minäkin voisin olla kirkas kuin Helmi
loistaa ja uskoa
kuinka yhden Helmen kirkkaus voi tehdä osan matkaa, puoli valtakuntaa ja täyden maailman
voi kuinka minä voisin, jaksaisin ja uskoisin itseeni
edes sen palan verran
sen palan mistä aina puhutaan
Välillä toivon että minussa olisi lämpöä ja rakkautta
jonka osaisin jakaa eteenpäin
kuunnella, rakastaa ja hehkua lämpöä kylmää vasten
mutta nyt olen vain kylmä ja tyhjä
pessimisti, niin lasi on puoliksi tyhjä
ja päivä päivältä tyhjempi se onkin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti