Minä olen tavannut Idan
puhdasverisen ja syvästi teatterille uskovaisen aalbergin
joka on saanut mahdollisuutensa
ja rohkeutensa vasta nyt
mutta koskaan ei olekaan liian myöhäistä
sen me ihmiset liian usein unohdamme
että aina on mahdollisuus kääntää kelkka
kääntää elämän suunta toiseksi
Kun mä tapasin Idan, mä tiesin heti
että häneen voi luottaa
hän tuli ja otti oman tilansa, se mikä hänelle kuuluu, hän astui kuin lavalle
sinne minne hän todella kuuluu
ei lavan taakse kampaamaan näyttelijöiden tukkaa
vaan astumaan itse näyttelemään
ottamaan toisen tunne omaksi
tekemään oma tunne näkyväksi kaikille
ja tekemään siitä sitä mitä teatteri on
viihdettä ja taidetta
kuinka se tasapainoilee nuoralla peläten aina syvää pudotusta ja kuolemaa
Ida on jumalainen, kaunis ja pitää päätään kallellaan oikealle
minun silmistä se on aina vähän asemmalla
sen tukka putoaa painovoimasta sille puolelle
silmät hymyilevät kuin kirkkaat kristallit pelkkää elämää
ja kaiken tämän
hän selittää rakkaudella
mitä Ida on
ja kaiken tämän on on valmis antamaan eteenpäin
koska tietää miten paljon se muille merkitsee
Ida on mulle paljon
vaikka mä en ymmärrä montaa asiaa
No minähän olen vain ihminen
Ida on sentään näyttelijä
Mä haluaisin nauraa räkäposkella Idan kanssa, syödä ruissisipsejä ja juustoa
juustoa darraan
valvoa yöllä
puhua taiteesta ja juoda viiniä
antaa silmien palaa
ja tanssia voguen kanssa pitkin pihoja
huudella hävyttömyyksiä ja lähteä matkalle
seinäjoelle
isolla porukalla
ja kyyristyä kun Pendulum soittaa
Mutta nyt Ida on kaukana
minäkin
mutta kuten apulanta laulaa
"Kaukaa lähelle"
on totta
Ihminen pelkää että se jätetään
se hylätään
että se jää yksin
Sitä mäkin pelkään eniten
Mä haluan että Rapu ja Ninja tulee tänne
Että Helmi vierii kylkeen
että Neiti Tukaani tökkisi mua nokallaan
koska se on mulle rakkautta
niin sen voi osoittaa
iskemällä kädellä kuin Ninja,
nokalla kuin Tukaani
vierähtää kuin Helmi
saksien kuin Rapu...
Tai näyttää mitä kaikke rakastaa ja näyttää se muille
kuten Ida kun se nousee lavalle
Ida on kaunis, sen hymy on sellaista, mikä nostaa myös toisen hymylle
se on ensiluokkaista
se on jotain mitä ei voi ostaa rahalla
Vaikka mulla olisi maailman kaunein ja pehmein ruutupaita
vaikka mulla olisi kaikkein kaunein farkkuhaalaripuku
ja vaikka kaikki yhdessä voittaisi kilpailuja
niin millään ei saa takaisin sitä mikä katosi jonnekin
jos se koskaan oli läsnä
milloin oli
milloin katosi
enää jäi ikävä
ja se sattuu
liikaa
ja siitä haluaa eroon
ja lähteä
uida pitkälle avoveteen ja nousta siitä vihreään laguuniin kellumaan
Olipa kerran Pimpula ja Pampula
Pampula jaksaa uskoa elämään, Pimpula on pessimisti
Pimpula ei jaksa eikä halua, Pimpula luovuttaa
Pimpulalle riittää
Pampula jää itkemään
ja Pimpula toivoo ettei Pampula itke pitkään
koska Pampulan täytyy aina uskoa elämään
kuten se uskoo nytkin
elämä on tulevaisuus
tulevaisuus on elämää
Tähän ei Pimpula enää usko
Tämän takia Pimpula itkee
yksin
ikävässään
Pampula on niin paljon sellaista
mitä Pimpula ei koskaan tule olemaan
että joutuu pyytämään anteeksi syvään viimeiseen asti
ja toivomaan
ett Pampula jaksaa uskoa yhä vaan elämään
koska niin sen täytyisi olla
vaikka Pimpula ei pysty
Ida ja Pampula on hyvin paljon samaa
kuin peilin puoliskot
peilin kasvokkain olevat puoliskot
jotka tietävät mitä toinen on
Ida on kaunis ja päättäväinen, tietää mitä haluaa ja yritteliäs
ollut aina minulle tärkeä
välittää suuresti, tempautuu mukaan elämään ja jaksaa
jaksaa
jaksaa
jaksaa
Ida Aalberg tuli ja päätti
teki suomalaista teatteria
opetteli saksaa jotta pääsi Saksassa lavalle
ja teki sen mitä halusi
Minä haluaisin myös
osata saksaa
osata halata
Idaa
mutta osata halata ennen kaikkea Rapua
joka saksillaan niin kovin napsuttelee
Ei elämä pääty tähän
kyllä me tiedämme, että mihin se lopulta päättyy
mutta ei vielä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti