Viimeiset kaksi vuotta vain ajatuksia sinusta.
Minä rakastan sinua, anteeksi.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Hymyilen jälleen

Mä en halua herätä enää itkien painajaisesta
jossa sä aina kuolet
Mä en jaksaisi enää murehtia
että vielä joku päivä on vain tyhjää

Kuinka paljon ihminen kestää?

Tule takaisin, tulkaa kaikki takaisin, te kaikki
ja ottakaa pois edes pala surusta
Aikaa on
niin kauan kuin jaksan laskea

Kuinka kauan ihminen kestää?

Mutta tänään on hyvä päivä kuolla
yhtä hyvä huomenna
                 ehkä vielä parempi vasta ylihuomenna
koska ylihuomista en osaa edes ajatella

Hetki ennen huomista
kaikki on hyvin ja päin helvettiä
mutta silti se on vain ennen huomista

Hymyilen
                 jälleen.

Ei kommentteja: