Nyt on joulukuu eikä lunta ole missään
rauha ei sada maahan
ainakaan täällä etelässä suomessa
missä minun täytyy asua.
Rauhaa ei ole.
Tuuli hakkaa ja ujeltaa puut pelottavasti ilman lumisia oksia
ikkunoihin,
hakkaa ja viuhtoo mennen tullen
tekee ihmisen niin pieneksi
eikä saa annettua anteeksi
tuulelle
millekään
koska pelko on julmuutta
toiselle pelon aiheuttaminen on julmuutta
Mä olen julma
koska mä aiheutan pelkoa
enkä mä voi tälle mitään
Tai voisin mä
Mä voisin olla vain hiljaa
ikävissäni yksin ja hiljaa
olla kertomatta että mulla on ikävä ja paha olo
mutta
...
Anteeksi. Mä en pysty sanomaan muuta.
Mä en vastaa riittävän nopeasti tekstiviestiin
kun Rapu laittaa viestin.
Mä en osaa lyödä takaisin kun Ninja iskee
Mä en osaa enkä pysty tekemään mitään
edes halaamaan kun Helmi tulee ja halaa mua, kun Helmi käpertyy muhun kiinni
se ainoa Helmi joka käpertyy
Nytkin mä itken
yksin
ja toivon että jostain lehahtaisi Helmi joka käpertyisi muhun
mutta onneksi Helmi nukkuu nyt
Nukkuessa keho lepää
Helmen täytyy levätä
Helmi: "lupaa mulle, että sä lepäät"
mä en halua sua tänne missä minä olen
me ei voida molemmat olla täällä
me ei voida molemmat selvitä tästä
ja mä en tiedä että olenko mä se joka selviää vai en
Mua vihastuttaa
kun mä en ollut puhelimen päässä
kun Myyrä tekstasi mulle
kun sitä pelotti
enkä mä ollut tavoitettavissa
Anteeksi
että sun täytyi pelätä
enkä mä ollut siinä.
Edes sitä palaa mitä olisin voinut olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti