Viimeiset kaksi vuotta vain ajatuksia sinusta.
Minä rakastan sinua, anteeksi.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Kyyneleitä kun näet toisen surun

Kyyneleitä
kun näet miten rapu itkee
et näe, et kuule
mutta tiedät että sitä sattuu

Ehkä sen olisikin pitänyt lyödä mua.
Rapu kysyi että saisiko
Mä säikähdin
en siksi että niin on käynyt aikaisemminkin
vaan siksi että hetkeä ennen mä ajattelin
että jonkun täytyisi tehdä niin

Me sanotaan asioita päällekäin
me nähdään toisesta asioita joita toinen ei sano ääneen
Sitä mä pelkään
että joku tuollainen kukaan
ainutlaatuinen ja kaikkein lahjakkain
näkee ja huomaa kaiken
tuntee minut läpikotaisin

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Tää "Rapu" mistä kirjotat tuntuu suurelta. Mä oon lukenu tätä blogia vasta jonkun aikaa, enkä tiedä onko "Rapu" täällä kuvioissa kuinka pitkään ollu, mutta miete sulle, että kuinka suuri pitää olla että saa lyödä. Mietis nyt järjellä! Kaikki sun teksti on syvää tunnepuolta. Älä hukuta itseäsi täysillä tohon. Elämässä on valo ja sun pitää vaan löytää se. Ehkä "Rapu", jos se kerran on niin suuri tai joku muu sen tekee. Jos et etsi, et löydäkään.