Menetyksestä tulee ikuinen ikävä
tai ainakin hyvin hyvin pitkä
Itkemällä se vain laimenee
mutta se ei poistu koskaan
kai?
Joten kysymys,
millä se ikävä lähtee?
Pian lähtee jotain muuta.
3 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
Niin, menetys ei taida poistua pitkään, pitkään aikaan. Se ihan riippuu miten iso menetys ollut kyseessä (luonnollisesti) mutta hyvä kysymys millä ikävän saa lähtemään.. Se ajaa ihmisen hulluksi.. Helpointa kai olisi olla rakastamatta/ikävöimättä ketään, mutta olisi se niin suuri menetys sekin. Parempi kai rakastaa ja menettää ja ikävöidä, kuin olla kylmä jääpala vailla tunteita. Elämä opettaa ja ikävä koulii.. kai?
Hmm, en tarkoita ollenkaan sitä että pitäisi olla rakastamatta jos ei kestä menetystä, vaan kuten sanoin parempi kai se on rakastaa ja menettää (todellakin, koska jos ei koskaan ota riskiä ei koskaan saakaan mitään). Rakkaus on asia mitä ei voi viedä pois, jokaisella meillä on oikeus rakastaa sitä ihmistä jota rakastaa. Sittenkin vaikka siitä ei tulis enää mitään. Mullakin kokemusta siitä miten "ei enää ikinä" tyyppisessä tilanteessa olen silti jäänyt rakastamaan ihmistä vaikka.. mitään se ei ole hyödyttänyt. Pakko on ollu luovuttaa ja mennä eteenpäin, en vaan kestänyt tilannetta enää joten.. Mutta jos oikeesti rakastaa ei sitä rakkautta kukaan tai mikään vie. Näin ajattelisin.. Enkä siis puutu sun rakastamisiin/menetyksiin, kuhan vaan ajatuksiani ilmaisen :) Tsemppiä!
3 kommenttia:
Niin, menetys ei taida poistua pitkään, pitkään aikaan. Se ihan riippuu miten iso menetys ollut kyseessä (luonnollisesti) mutta hyvä kysymys millä ikävän saa lähtemään.. Se ajaa ihmisen hulluksi.. Helpointa kai olisi olla rakastamatta/ikävöimättä ketään, mutta olisi se niin suuri menetys sekin. Parempi kai rakastaa ja menettää ja ikävöidä, kuin olla kylmä jääpala vailla tunteita. Elämä opettaa ja ikävä koulii.. kai?
"Helpointa kai olisi olla rakastamatta - -" siitähän se tulee. Älä rakasta, jos et kestä menettää sitä - niinkö?
Kyllä mä haluan rakastaa. Ja rakastan jo! Sitä mitä ei ole - enää ikinä? "Ei enää ikinä" repii kyyneleet silmiin joka kerta. Noidankehää...
Oppitunnilla ollaan.
Hmm, en tarkoita ollenkaan sitä että pitäisi olla rakastamatta jos ei kestä menetystä, vaan kuten sanoin parempi kai se on rakastaa ja menettää (todellakin, koska jos ei koskaan ota riskiä ei koskaan saakaan mitään). Rakkaus on asia mitä ei voi viedä pois, jokaisella meillä on oikeus rakastaa sitä ihmistä jota rakastaa. Sittenkin vaikka siitä ei tulis enää mitään. Mullakin kokemusta siitä miten "ei enää ikinä" tyyppisessä tilanteessa olen silti jäänyt rakastamaan ihmistä vaikka.. mitään se ei ole hyödyttänyt. Pakko on ollu luovuttaa ja mennä eteenpäin, en vaan kestänyt tilannetta enää joten.. Mutta jos oikeesti rakastaa ei sitä rakkautta kukaan tai mikään vie. Näin ajattelisin.. Enkä siis puutu sun rakastamisiin/menetyksiin, kuhan vaan ajatuksiani ilmaisen :) Tsemppiä!
Lähetä kommentti